Ortodoksinen kirkko

Ortodoksisuus ja minä

"Lapsuuden kiinnostuksesta elämäntapaan"

Tarina alkaa onnettomuuden jälkeisistä vuosista, kun olin Kuopiossa. Olin tällöin vielä Mäntykankaan koulussa. Joka aamu ajettiin kirkollishallinnon rakennuksen ohi ja ihmettelin tietämättä mistään mitään "mikä tuo rakennus on" ja "miksi siinä on kirkonkelloja ja seinässä lukee "Suomen ortodoksinen kirkko"". Mikä ees on "ortodoksinen kirkko". Ravintola? Herätysliike? Paljonko ortodokseja on Suomessa? Mummi selosti, et ortodoksit syö vaan kasvisruokaa ja elää siks vanhoiks. Nämä myytit on jo myöhemmin murrettu: ortodoksit ei elä valtaväestöö vanhemmiks, eikä kaikki ortodoksit syö kasvisruokaa (Oma tutkimus, perustuu lähinnä kolmen lehen kuolinilmoituksiin, ikien keskiarvo 82,57 vuotta, kun Suomen elinajanodote 81,73 (2018)).

Leppävirran ortodoksirukoushuone.

Sitten joskus vitos-kutosluokalla kuulin uskontotunnilla ortodoksesta ja luokkaamme tuli myöhemmin ortodoksityttö. Joskus kutosluokalla kiinnostuin ensin jehovista, joka ei ollu mun juttu ja sitten ortodokseista. Kaveerasin myös ortodoksisten uskonnonopettajien kanssa, jotka alakoulussa vaihtu joka vuos. Kerran pyysin yhtä ussanopee, eli muistaakseni viimesintä pitämään meidän 6lk esitelmää ortodokseista. Se anto mulle myös rukousnauhan ja kreikkalaisen tuohuksen. Kreikkalaista tuohusta en oo tähän päivään mennessä polttanu. 

mun rakentama ortodoksitsasouna Lego näyttelyssä, Vantaalla. Kuva kopioitu mun kutosluokan päiväkirjasta.

Mun tekemä ortodoksirukoushuone Vantaalla. Lego kaupunkiin tuli myös ortodoksista väriä. 

En pystyny vielä liittymään, koska olin liian nuori. Torniossa sukulaiset esitteli mulle paikallista ortodoksikirkkoo ja sanoivat, että tämä kirkko kuuluu Oulun ortodoksiseurakuntaan. Lisäks ne kerto, et mun nykyään edesmenny isomummi on ortodoksi.

Kävin muuallakin Suomessa kirkoissa. Tutuiksi tuli muun muassa Valamo, Uspenskin katedraali, Riisa-museo ja Tampereen ortodoksikirkko. Menimme myös Maria-kanttorin ja Miskan kaa pyhän Georgios Voittajan kirkkoon, jossa näin erään tytön liittymisen. Tämä innosti mua liittymään entistä enemmän. Tutuiksi tuli myös silloisen Varkauden ortodoksiseurakunnan työntekijät. Kerran Miska sai riparipassiinsa merkinnän ortodoksikirkosta. Taisin kuuluu kirkkoon jo silloin, mut ihs laitoin nyt tähän.

Liturgia Uspenskin katedraalissa.

Ensimmäiset ortodoksipalvelukset muistan hyvin. Oltiin sillon mökillä, ajettiin sieltä kirkkoon. Mökille mennessä pyhitetty öljy tuoksui, kun menin saunaan. Myöhemmin kävin myös liturgioissa ja sain jälkiviiniä, koska olin luterilainen. Seurakunta tykkäs musta hirveesti ja mä seurakunnasta. Yläkoulussa pääsin myös koululaisliturgiaan jostain syystä (kiitos Waltterin yläkoulu ja Minna Leppänen).

Kutosen leirikoulussa olin jo melken ortodoksi. Musta otettiin luokkaretkikuviin "ortodoksikuva", vaikken ollu sillonkaan vielä ortodoksi jonkun Varkauden ev.lut. srk:n tyypin kanssa (muistaakseni). Olin niin kiinnostunu, etten menny riparille, vaan vapaaehtoiselle kriparille. Kävin sen 16-vuotiaana. 

Mä olin 15 ja liityin ortodoksikirkkoon. Tässä vaiheeessa en ollu sukuni ainut ortodoksi, koska isomummi Tervolasta oli vielä elossa, mutta aloin siitä huolimatta suunitella kirkosta eroamista.

Liityin siis silloiseen Varkauden ortodoksiseen seurakuntaan heti 15 täytettyä. Liittymislahjaksi sain ikonin, joita mulla jo ennestään oli. En uskonut Jumalaan vaan liityin kulttuurillisista syistä. En pitänyt hautajaisista ja toivoin ortodokseille pitkää ikää, mutta toivoin myös että uusia jäseniä syntyy. Aloin myös tilastoimaan kuolleita ortodokseja.

Aloin miettimään uskontoa kriittisesti, muun muassa koska uskontotunnit olivat liian myöhään.

16 vuotiaana isomummi kuoli. Mut tietenkin kutsuttiin hautajaisiin, mutten lukuisten syiden takia sinne mennyt. Tärkein syy kuitenkin oli, etten tykänny hautajaisista. Jäin suvun ainoaksi ortodoksiksi.

16 vuotiaana kävin myös kriparin. Kripari oli ihan kiva, vaikka silloin se tuntui vastenmieliselle. Pian kriparin jälkeen katosi nunna Elisabet, jonka ennustin kuolevan. Lopulta näin kävikin.

17 vuotiaana aloin suunnitella eroa.

Eroni kirkosta 17.9.2019

  Kirkosta eroamisen suunnittelu alkoi jo liittymisestäni ortodoksikirkkoon. Rupesin ajattelemaan omilla aivoillani ja kaiken lisäksi kun ei usko tuonpuoleiseen eroaminen tuntui järkevältä. Liityin ortodoksikirkkoon lähinnä koska kirkkoherra oli todella mukava ja kanttori myös.

Seurakuntalaiset myös oli mukavia. Kun ajattelen eroa jälkikäteen tuntuu siltä että oisin eronnu viimeistään kun olisin törmänny arkkipiispa Leon oikeuskohuun Elias Huurinaisen kanssa. En halua että kirkko tuhlaa satoja tuhansia tällaiseen paskaan.

Erosyitä ovat myös uskonnonopetusreissut kouluihin (seurakunnat siis tarjoavat oppilaille kyytejä jos lain vaatima kolmen oppilaan sääntö ei toteudu ja vanhemmat välttämättä haluaa lasten uskonnonopetusta).

Tällainenkin rulianssi pitäisi järjestää etäopetuksena. Tähän menee turhaa rahaa ja oppilaiden aikaa. Jos matka kouluun kestää tunnin suuntaansa, pelkästään matkoihin menisi kaksi (ja joitakin minuutteja päälle) perusopetuksen oppituntia, lukiossa lähes yksi (jos ei lasketa välkkiä mukaan).

Aikaistin eroamista synttäreihin, koska pelkäsin että muuten en ois saanu et opetusta lukiossa. Huoli oli kuitenkin turha: opetus alkoi vasta joulukuussa. Oisin siis ehtiny erota joulukuun puolellakin. Kaiken lisäksi kurssi järjestetään etäopetuksena, ja sen deadline on kevääseen. 

Käyn kuitenkin ET:tä vaikka kuulun kirkkoon, koska siinä oppii puolueettomasti uskonnoista, kulttuureista ja muista asioista paljon vähemmällä kurssimäärällä kuin ortodoksiuskonnossa, mitä varmasti tarvitsen tulevaisuudessa.

Tärkein erosyy oli uskon puute: olin siis ateisti. En siis uskonut jumalaan. Synonyymeja on vaikka muille jakaa.

Uutista lainaten: 

"Erityiset jouluruoat ja perheen ja suvun kokoontuminen kuuluvat lähes jokaisen suomalaisen joulunviettoon. Useampi kuin neljä viidestä suomalaisesta ilmoitti, että erityiset jouluruoat kuuluvat useimmiten heidän joulunviettoonsa. Perheen ja suvun kokoontuminen oli useimmiten osa joulua kolmella neljästä suomalaisesta (72 %) ja neljänneksellä toisinaan.

Tulokset käyvät ilmi tuoreesta Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica 2019 -kyselystä. Taloustutkimuksen toteuttamaan kyselyyn osallistui 4310 suomalaista ja se kerättiin marras-joulukuussa 2019. Kysely tehtiin internetpaneelissa, ja otos edustaa Suomen aikuisväestöä. Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan sekä kirkkoon kuulumisen mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on noin 1,5 prosenttiyksikköä suuntaansa."

Ja nyt puhutaan joulukirkon merkityksestä.

"Joulukirkossa käy puolet suomalaisista. Vastaajista 14 prosenttia ilmoitti joulukirkon kuuluvan jouluunsa useimmiten. Kolmanneksella (34 %) joulukirkko kuului joulunviettoon toisinaan. Yleisintä joulukirkossa käyminen oli eläkeikäisillä (61 %), mutta myös alle 25-vuotiaista puolet osallistui joulukirkkoon ainakin toisinaan. Omassa lapsuudenkodissaan joulukirkkoon oli osallistunut puolet vastaajista (45 %)."

Se oli arvattavissa, että suurin osa kirkossa kävijöistä on iäkkäitä. Nuoremmat osallistuvat tilaisuuksiin harvemmin. Myös uskoon varmaan tullaan varttuneemalla iällä, vaikka jotkut uskovaiset ovat nuorempia jotkut jopa rippikouluikäisiä, jos emme laske lukuun ns. lapsenuskoa, eli yleensä lyhyen ajan jumaluskoa lapsena.

Kaavio otettu https://evl.fi/uutishuone/tiedotearkisto/-/items/item/29814/Kaksi+viidesta+suomalaisesta+osallistuu+joulukirkoon#ed02c7e8

Kuvaaja 1

Voidaan havaita, että jouluruuat, perhe ja suku sekä haudoilla käyminen ovat kestosuosikkeja. Sen sijaan osallistuminen adventin ajan tilaisuuksiin, itsenäinen jouluhartaus kotona sekä paasto eivät kiinnosta.

Voidaankin todeta, etteivät suomalaiset tee paljoa uskonnollisia tekoja.

Mielenkiintoista olisikin selvittää, onko kyselyyn osallistunut muiden uskontojen edustajia.Onko esimerkiksi ev. lut kirkon herätysliikkeiden jäseniä osallistunut. 

Sama lähde.

Kuvaaja 2

Sama oletus. Mitä iäkkäämpiin mennään, Jeesuksen tärkeys nousee

Sama lähde.

Liittyminen pandemian keskellä

18 vuotiaana erosin kirkosta, muun muassa pakkouskonnon, kirkollisveron ja seurakuntaliitosten takia. Olin kova ateisti, kunnes muistin, mitä historiassa esimerkiksi Neuvostoliitossa tapahtui. Aloin miettiä koronakriisin keskellä liittymistä uudelleen.

Koska uskonto on jo tuttu meinaan hankkia vain vähän lisätietoja esimerkiksi pyhistä ihmisistä sekä kanonisointiprosessista. Jälkimmäistä en vieläkään ymmärrä. 

Haasteena on mietittävä omaa talouttani, uskonnon päätämistä lapsien puolesta sekä ajallisia resursseja. Näistä toisessa olen hiukan ristiriitainen. Toisaalta haluaisin lapsieni olevan ortodokseja, mutta toisaalta en halua päättää niiden puolesta.

Mietin myös, osaanko olla oikea ortodoksi, koska uskoni on heikkoa. Onneks mullon 2-3v aikaa miettiä, koska en tiedä, onko tämä ohimenevä villitys. 

Olen harkinnut opiskelevani myös venäjää, että ymmärtäisin ortodoksisuutta paremmin, koska suurin osa munkin ikoneista on Venäjältä. 

En kuitenkaan halua ollakaan ateisti, muun muassa Kiinan tapahtumien takia. Kiinassa siis on muslimeja ja kristittyjä "keskitysleireillä". Kristityistä ei lue uutisissa, mutta katsoin yhen tiktok videon. Siinä sanottiin, että leireillä on myös kristittyjä. Kiina on ateistinen valtio. Lisäksi historiassa ateistisissa valtioissa on yleensä vainottu uskovaisia.

Elokuussa mietin, että kaikilla uskonnoilla ja uskonnottomilla on  vastuu vainoista. Mun käsityksen mukaan kaikillla meillä on niistä (vainoista) vastuu, riippumatta meidän mielipiteistä yksilöinä. En halua liittyä vielä, koska jumaluskoni on edelleen heikkoa.

En halua enää käyttää sanaa ateisti, haluan käyttää sanaa uskonnoton. Ateisti-sanalla on paha kaiku. Rukoilen Jumalalta pyhien kautta suojelusta ja viisautta päätöksentekoon. Lisäksi rukoilen eri pyhiä, että he rukoilee mun puolesta.

Hautajaiset (eli lipun meneminen joskus puolitankoon) oli yksi syy erooni.

Odotan kuitenkin, että oon käyny kaikki ET:t loppuun, koska ortodoksiuskonto aiheuttaa tiettyä yleissivistämättömyyttä. Seurailen myös tilastoja ja katson arkkipiispa Leon menoa. Tosin ongelmia ortodoksikirkon lisäksi on ev.lut. kirkossa ja myös katolisessa kirkossa. Millonkahan ev.lut. kirkko löytää yhteisen sävelen siihen, vihitäänkö homoja vai ei?

Syyskuu

Oon jo sanonu ukille siitä, et rukoilen. Nykyään liittymishaluja ei estä mikään muu kun joku äkillinen mielen muutos. Vielä en kuitenkaan liity, koska pandemia estää edelleen juhlimisen "kunnolla", pelkään mielen muuttumista ja tuloni ei oo tarpeeks vakaat. 

Syyskuun alussa katsoin ortodoksista palvelusta ja mietin, oonko valmis liittymään. Syy siihen oli uskonko kunnolla. Lisäksi pandemian takia kirkossa ei tavallinen kirkkokansa laula, joten en halua liittyä vielä, koska pelkään, että rupean kirkossa alitajuntaisesti laulamaan, joku huomauttaa siitä ja häpeän silmät päästäni. 

Jimi näyttää videolla, kuinka ortodoksinen ristinmerkki tehdään. Video on kuvattu 8.9.2020. 

Nettipalveluksiin osallistuminen on kuitenkin niin helppoa, että osallistun niihin ja tutustun enemmän ortodoksisisuuteen. Toivottavasti jumalanpalvelusten striimaus jatkuu korona-ajan jälkeenkin, koska kaikilla ei ole aikaa/eivät pysty osallistumaan katekumeenikursseille, koska jumalanpalvelukset ovat tärkeä ossa ortodoksisen uskon ymmärtämistä.

Sanoin myös mummille, että ortodoksisuus kiinnostaa. Se otti sen rauhallisesti, mutta sano et et heti eroo. Se on kyllä aivan totta, en kuunnellu itteeni tarpeeks vaan erosin kiireellä. Tänä vuonna tuli myös vuosi mun erosta.

Lokakuu  

Korona puskee päälle vieläkin, ja Varkaudessa todettu yks uus tartunta. En siis pääse kirkkoon kun max ens vuonna. Seurakuntalaiset ottaa mut varmasti hyvin vastaan ja ortodoksinaapurit, jotka asuvat toisella kujalla, käytännössä metsän takana, eli periaatteessa mun selän takana, jos siis istun koneella.

Lisäks oon ruvennu miettimään, sovinko ortodoksikirkkoon, koska oon ruvennu taas hermostumaan. Mietittävää on, edustanko kirkkoa tarpeeks hyvin, vaikka rukoilen syntejäni anteeksi Jumalalta. Sitten tajusin, et yksittäinen ihminen harvoin edustaa koko yhteisöä. Eihän esimerkiksi ääri-islamia edustava terroristi edusta koko islamia - päinvastoin suurin osa muslimeista  on ihan mukavia. 

Venäjän opiskelusta se, et alotan opiskelun lukion jälkeen, vaikka ikoneiden tekstit ovatkin kirkkoslaavii. Perusteena tälle on se, et läheskään niin moni suomalainen, joka osaa ruotsia, ei osaa venäjää. Varkaudessa kyllä on paljon venäjän osaajia ja kuitenkin, venäjä on melko tärkee kieli ja kirkkoslaavin ohella tärkee myös ortodoksikirkossa. Mut haluaisin opiskella venäjää.

Syyslomalla keksin "vähimmäisajan" liittymiselleni. Se on vuosi, eli periaatteessa kesä 2021. Jos sitä ennen tulee halua pysäyttää juna teen sen. Ajattelin jo  ennen syyslomaa jos korona-ajasta selviän, liityn Kirkkoon.

Lokakuussa myös pyhien ihmeteot vahvisti uskooni. Lokakuun loppupuolella soitin Ilomantsin ortodoksiselle kirkkoherralle, joka pyysi että soita. Sen kanssa sovittiin, että soitan Saimaan seurakuntaan ja sovin asiasta kirkkoherran kanssa. Vielä on ootettava kun Saimaan seurakunta yhdistyy Jyväskylän seurakuntaan, että mitä tänne jää, kun palvelut siirtyy seurakuntakeskuksiin. Sitten kun pääsen Tampereelle, mun on hyvä olla. Mä en papereita vie Jyväskylään. Juteltiin kirkkoherran kaa myös että olen uskossa ja sanoin et oon 19. Mummi meinas onnitella uutta ortodoksia, mutta en oo vielä. Sanoin "oisinpa".

Marraskuussa liittymishaluni kokivat kolauksen: ortodoksipappia ammuttu Ranskassa. Saahan nähdä mitä tästäkin tulee, kun kirjoittaessa tätä tilanne on vielä päällä. Vaikka tilanne olikin päällä liittymishalut ovat vahvat. Muistin, minkä takii me uskotaan ja myös, että Venäjällä tapahtui metroisku. Metroisku tosin vaikutti erooni. Marraskuussa liittymishalut vahvistu entisestään, koska kävin 4.11. kirkkoherran kaa juttelee. Kirkkoherran kaa päätettiin, et ootan vielä vähintään kevääseen, koska palvelujen pysyminen vaikutti olevan semi vakaata. 

Kanttorin kaa jutellessa se meinas päättää ottaa mut mukaan srk:n palvelujen kehittämiseen. Sanoin, isompien päätösten tekoon vaaditaan varmaan srk:n jäsenyyttä, joten oota vielä ainakin ens vuoteen. Kanttori on kiva, tänäänkin ku kävin virastolla, se anto mun pyynnöstä viime vuoden jäsenmäärien muutoksista tilastot srk:n alueella. 

6.11. koin toisen kolauksen: huomasin Serbian patriarkan sairastuneen koronavirukseen. Saahan nähdä, miten käy, selviänkö kolauksista. On hyvä, et kaikki tulee tässä, et saa miettiä ja pohtia liittymistä rauhassa. 

7.11. huomasin, et päivitän tätä enemmän kun Koronavirus-sivua, joka johtuu siitä et kirkon piireissä tapahtuu niin paljon. Tällä kertaa piispojen riitely horjuttaa ortodoksisen kirkon itsenäisyyttä. Autonomia siis horjuu. Uutisessa puhutaan myös Moskovan patriarkaatista. Onko suomen kirkko siis menossa kohti Venäjän kirkkoo? Tämä tarkoittaa sitä, että saamme lisäpyhiä, muun muassa Venäjän viimeisen tsaariperheen, jonka kunnioittamista mielletään usein tsaarin palvonnaksi. 

Tsaariperheen ikoni.

Miinuspuolia lisäksi voivat olla joulun siirtyminen (tämä siis on tottumiskysymys, myös muissa paikalliskirkoissa joulua vietetään juliaanisen kalenterin mukaan). Venäläisyys vois myös nostaa ortodoksisen kirkon asemaa "ryssänkirkkona" ja täten laskea ihmisten liittymishaluja, laskea yleistä suhtautumista, eli luterilaisen ja myös kirkon jäsenten yleistä mielipidettä ortodoksikirkkoon. Lisäksi Venäjä saa uuden mahdollisuuden vaikuttaa Suomen politiikkaan.

Plussapuolena mainittakkoon se asia, et ortodoksikirkko saattaa saada jäseniksi jopa kymmeniä tuhansia Suomessa asuvia venäläisiä.

12.11. Tällä viikolla liittymishalut oli vahvat, koska sain ortodoksikaverin sekä taulun jostain Venäjän kirkosta. 

15.11. Huomasin, et ortodoksien kuolleisuudessa näkyy olevan taas piikki, koska kuolinilmoituksia näkyy olevan joka viikko 2-5kpl. Meinasin kokea taas kolauksen luulin, et ehtoolliseen täytyy paastota. Varmistettuani asiaa kanttorilta huomasin, et ehtoolliselle ei välttämättä tarvii paastota, vaan asiasta voi keskustella rippi-isän kanssa. Illalla muistin myös, et Venäjällä on pakollista osallistua katumuksen sakramenttiin ennen ehtoollista.

Tänään vietettiin myös itsemurhiin kuolleiden muistopäivää, joten sytytin heidän muistolleen tuohuksen. 

19.11. Koronatartuntojen vuoksi en oo menossa kirkkoon. 

20.11. Tänään illalla kuulin, että se Serbian patriarkkaki on kuollu, joten kolmas kolaus. Noin 90v ortodoksi.

Joulukuu 2020

Joulukuussa kiinnostuin taas uudelleen liittymisestä, koska editoin Saimaan ortodoksiseurakunnalle videoita ja harkitsen kesätöihin menemistä, koska kanttori tykkää musta. Kanttori pyys mut tekemään videon ortodoksikirkosta, johon sisältyy myös alttarikierros. Videoo en kuitenkaan tee vielä, koska en oo ortodoksikirkon jäsen. Musta se vaatii Kirkon jäsenyyttä. 

Samaan aikaan myös muut perheenjäsenet kiinnostu Kirkkoon liittymisestä. Toimin niille katekumeenioppaana, koska tiiän paljon ja mä tunnen Saimaan seurakunnan lisäks muualta ortodokseja ja asiassa on hyvä sekin, et osa niistä on opiskellu teologiaa ja ainahan voi kysyä jostain jos ei ite tiiä.

Liittymisajankohtaongelma

Aluksi liittymisajankohtani oli jossain lähellä kesää. Sitten tuli halu aikaistaa aluksi Pääsiäiseen sitten juliaanisen kalenterin mukaiseen jouluun 7.1. Sitten tuli halu aikaistaa ihan luterilaiseen jouluun. Ongelmana kuitenkin on tämä pandemia, kirkkoja voi tuskin esitellä kesken korona-ajan. Lisäks tarviin miettimisaikaa.

17.12. 

Tänä iltana ortodoksisuus alkoi kutsumaan, kun rukoilin Kristusta sekä pyhiä. Lisäksi kuuntelin ortodoksilauluja. Yöllä rupesin ajattelemaan ja miettimään liittymistä. Päätin, että liityn ens viikon ke, koska virasto on auki. Pandemia ei enää estä. 

21.12.

Kanttorien joulutervehdys

Tässä vaan osa videosta, koko video löytyy YouTubesta https://youtu.be/MrugXEg2fqQ

22.12. Tänään illalla tarkistaessani Facee luin, että nunna Kristoduli on sairaana ja siirrettävänä saattohoitoon. Menin välittömästi uutishuoneeseen, otin kuvakaappauksen, etin netistä nunnan syntumäajan ja laskin iän. Hetken päästä päätin rukoilla sen puolesta, vaikka en tiennyt sen auttavan. Rukoilin, koska oli paha mieli. 

Lintulan luostarin esirukouspyyntö.

Nunnan syntymä- ja tässä vaiheessa arvioitu kuolinvuosi.

Elämä ortodoksina alkaa

23.12.

Kun liityin takaisin ortodoksikirkkoon 23.12.2020 en enää allekirjoittanut valtion ja kirkon erottamista, enkä ateismia mun uskonnollisena vakaumuksena mutta allekirjoitan edelleen piispojen riitelyn loppumisen ja etäuskonnonopetuksen, jos oppilaille on siitä ajallista hyötyä ja he pystyvät opiskelemaan etänä. Kirkkoretket kuitenkin kuuluvat uskonnonopetukseen (vaikkei niihin tarvitsisikaan osallistua).

Uskon nykyään, et Jumala ja Hänen pyhänsä suojelevat minua ja perhettäni. Vähän ennen liittymistä annoinkin muutaman ikonin vanhemmille lainaan siihen asti, kun lähden esim Kuopioon. 

Tänään, noin klo 11 kävin jälleen virastossa. Virastossa päätin liittyä. Noin 15-20min meni taas tietojärjestelmien tietojen odottamiseen. Tässä vaiheessa ehdin ottaa henkilökortin esille, arvelin et sitä kohta tarviin sitä. Niinhän mä tarvitsin, koska kirkkoherra tartti niitä. Kirkkoherra merkkas myös paperiin, että liittyjä on entinen ortodoksi, koska tällä estetään se, ettei mua voidella uudestaan ja muutenkin se on hyvä tietää. 

Kirkkoherra anto mulle myös EU:n uuden tietosuoja-asetuksen (GDPR), mutta suoraan sanottuna en välittäny siitä vittuukaan, vaan jätin sen viraston pöydälle. Ystävällisyys jatkui: seurakuntalainen anto konvehtirasian ja kanttori tarjos Kirkon töissä- lehtee. Kanttori anto myös joulukortin ja kirkkoherra Aamun Koiton.

Sain myös kopion siitä liittymislomakkeesta. Periaatteessa oon jo ortodoksi, mutta hallinnollisista ja hengellisistä syistä (katumuksen sakramentti) täytyy oottaa.

Mä Varkauden ortodoksikirkossa, juuri liittyneenä, ikonostaasin eessä.

Nunna Kristodulista sen verran, et se kuoli tänään, 75 vuotiaana.

24.12.

WL:ssä oli  tänään yks ortodoksi, surin siträ vähän aikaa ja muistin myös äiti Kristodulin. Yleensä kuolinilmoituksia on viikossa kaks ja tilastoissa noin 700-800 ortodoksia kalenterivuodessa.

Elämä ortodoksina meni muuten hyvin, kunnes tuli äiti. Illan edetessä äiti sanoi, ettei ortodoksisuutta tarvii aina rankuttaa, vaikka omasta mielestä "rankutin" sitä alle 5 kertaa illan aikana.

Kun mulle tuli huppari, jossa on ortodoksiristi joululahjaks, äiti sano "ois saanu olla mielenkiintosempi lahja". Ajattelin jo lähenkö ylös kesken lahjojen jaon, mutten tehnyt sitä, koska luulin et äiti saa tietää siitä ja alkaa draama. En kuitenkaan tule käyttämään hupparii julkisella paikalla, koska kaularisti riittää. 

25.12.

Oon ollu nyt kaks täyttä päivää ortodoksi ja edelleen tuntuu kodilta. Aamu alko rukouksella ja virtuaalikirkossa käynnillä. Skippasin palvelusstriimin, mut katoin sen illalla.

28.-29.12.

Tänään  päätin mennä ONL:n Discordiin kattomaan, mikä siel on meininki. Liityin sinne samana päivänä kun kirkkoonkin, mut DC:n otin käyttöön myöhemmin. Laitoin sinne lyhyesti mun tarinan, suomeks ja enkuks ja pian tuli yheltä kaveripyyntö. 

Tänään myös ortodoksisuuteni sai pienen "kolauksen", koska mun toinen kaveri heitti aika sairasta läppää mun ikoneista ja heitti yhen ikonin roskiin. Kuitenkin sovittiin asia ja kaikki on hyvin. Uskon ja kirkon avulla selvisin siitkin. 

Alun perin liityin siks, et mun itsetuhoset ajatukset vähenee. Tällä hetkellä oon vaan ajatellu yhen kerran. 

Tällä hetkellä oon pitäny ortodoksihupparia takin alla, koska se on lämmin.

Aamu alko jälleen rukouksella. Sen jälkeen menin syömään ja sitten menin Varkauden ortodoksikirkolle ja sieltä paloasemalle. Kun tulin kotiin, huomasin et joku japanilainen jutteli DC:n ortodoksikanavalla. Ensin juteltiin suomeks, sit vaihettiin kieli enkulle.

Illalla huomasin, et se japanilainen pyys mua follaa iigeessä. 

Sen kanssa juttelu oli ihan kivaa. Toivoisin, et sinne tulis lisää aktiivisia suomalaisia, et pääsis juttelee ja laajentaa kaveripiiriä muihin seurakuntiin. Tai tarkotan, et tulis lisää jäseniä, maalla ei oo niin väliä. Tällä hetkellä servulla on "vaan" 29 jäsentä, joista muutama aktiivinen. Yleensä paikalla on max. 5 jäsentä.

30.12.

Tänään tuli viikko siitä, kun liityin Kirkkoon. Kun Nuorten talon bunkkeri oli auki, kerroin sinnekin, että liityin kirkkoon. 

31.12.-1.1.2021

Eilen eli viime vuonna olin melkein koko ajan ku olin kävelyllä, spottauspaikassa ortodoksikirkon katoksen alla. Se oli ihan hyvä paikka ja koska kirkko on Varkauden ydinkeskustassa siitä näki kaikki mitä Taipaleentiellä ja Rellulla tapahtu. Välillä kävelin kauppoihinki, mut kaikki kaupat meni kiinni klo 21, myös Prisma. Tein ristinmerkin, kun menin kirkolle, välillä se unohtu. Tänään eli tänä vuonna laitoin ONL:n dc ryhmään uudenvuodentoivotukset kaikille, suomeks ja enkuks. 

Yllättäen vastauksia tuli enemmän kun odotin, asiaan voi vaikuttaa se, et tägäsin siihen everyone, jäseniä siis löytyy. 

Tammikuu 21

Liityin sitten srk:n Mikkelissä pidettävään nuorten aikuisten ryhmään. Liittyminen sinne oli suhkot helppo prosessi, piti vaan ottaa yhteen henkilöön yhteyttä. 

Katumuksen sakramentti mulla on 6.1.

5./6.1.

5.1. Miskalle tuli äkillinen ortodoksivillitys. Periaatteessa koko ilta meni Kirkosta puhuessa. Käytännössä kuitenkin puhuimme muista asioista, kuten Otis-hisseistä. Mentiin nukkumaan, en saanu unta, koska mietin koko alkuyön, tuleeko kaveristani ortodoksi.

6.1. Tänään mulla oli katumuksen ja ehtoollisen sakramentit. Edellisestä katumuksesta oli niin kauan aikaa, et pyysin mun rippi-isää opastamaan mua. Nyt muistan, miten sakramentti menee. Katumuksen jälkeen mulle annettiin ehtoollinen, eli takaisin ehtoollisyhteyteen. Tapasin myös papin pojan, eli ponomarin, jonka en tienny olevan korona-aikaan kirkossa. Nyt oon täysvaltanen Kirkon jäsen. 

Ehtoollisen jälkeen Miska tuli. Samaan aikaan tuli myös kirkkoherra. Kirkkoherra kävi hakemassa kirkosta Seisokaamme hyvin-kirjan. Kirja on tarkotettu opetusmateriaaliks katekumeenioppilaille, eli henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet liittymään Kirkkoon. 

Sen jälkeen tuli seurakuntalainen, joka on Varkauden kirkon isännöitsijä ja mukana monessa. Se anto meille karkkia ja vitsili, et ehtoollisviinipullossa on vaan vettä

Lopuks kirkkoherra kehotti nauttimaan elämästä ja Miskaa miettimään liittymistä, Miska ja mä ollaan samoilla linjoilla, Kirkkoon ei tule liittyä yhdessä illassa. 

8.1. Tilastoaika

No niin, kauan odotetut kirkon väestötilastot ovat valmistuneet. Ne löytyvät täältä. Kirkkoon kuulu viime vuoden loppuun mennessä 58 311 jäsentä.

16.1. Kirjojen tilausta ja asiaa paastoamisestani

Tilasin tämän viikon keskiviikkona kaks nunna Kristodulin Kuinka minusta tuli ortodoksi -kirjaa. Kirjat on tarkoitettu katekumeenioppilaille ja muille, joita ortodoksinen kirkko kiinnostaa. Lisäksi luen niitä itse. Ehkä parantelen tätäkin sivua niistä löytyvillä tarinoilla.

Sivuni siis tulee säilymään tietopankkina. Tosin linkkaan myös kiinnostuneille muita sivuja, kuten kirkon sivut ja ortodoksi.netin.

Jouduin tilaamaan kirjat antikvaareista, koska yhellä myyjällä oli vain yks hyväkuntoinen kirja. Jouduin siis tilaamaan kahelta myyjältä ja maksamaan 2x 3,90e postikulut. Yhteishinnaksi tuli noin kolmekymppiä, joka on mulle pikkuraha varsinkin, kun ortodoksisuuden opettaminen siitä kiinnostuneille ilman liittymispakkoo on sydämenasia. 

Haluan, että moni oppii asioita ortodoksikirkosta ja on avoin asioille (muillekin kun ortodoksisuudelle), ettei tule väärinymmärryksiä

Sitten paastosta. Koska painan selvästi alle 50kg (45) koen itteni alipainoiseks. Tämän syyn takia mun täytyy syödä nälkään, enkä kauheesti rupee ruokapaastoilee. Katoin netistä paastovideon, jossa sanottiin, et pastoo ei saa säätää, vaan paastoasioista on sovittava rippi-isän kanssa. Oon jo laittanu viestii asiasta kanttorille, mutta haluan jutella asiasta rippi-isän kaa. 

18.-19.1. Yksi kirja tuli ja AVIn päätöksen odottelua

Eli 18.1. yksi kirja tuli, tilauksessa kesti siis 5 päivää. En lukenu muuta ku johdannon, koska oli kiire jonnekin. 19.1. yks ope sano, et huomenna tulee AVIn uudet päätökset, jännittää, mitä käy saako toimittaa mitään vai ei. Lisäksi samana päivänä ostin uuden ketjun kaularistiin. 

Ruokaa naamassa, mut tuli ostettuu 70cm ketju. Vähän vaatii totuttelua. Annoin sille heti lempinimeks "papin risti".

26.1. 

Jatkoa tuolta teksti-osiosta. Eli tänään kävi yks läheltä piti -tilanne (melkein kuolin), tarkemmin voitte lukee sieltä.

Niin niistä saarnaajista. Ne rukoili mun puolesta ja rukoiltiin yhdessä. Se autto hermoiluun. Ne ei pakottanu mua liittymään mihinkään uskontoon, ei ees palvalemaan Kristusta, olisin voinu ihan hyvin sanoo ei, mut sydän sano kyllä. Jos luette tätä nyt tai myöhemmin naissaarnaajat tuntemattomasta seurakunnasta sori kun hermoilin teille. Mummin kanssa illalla pääteltiin, et saarnaajat oli enkelin lähettämiä. 

Tien toisella puolellakin ihmiset halus ottaa Kristuksen vastaan.

30.1.

Eilen tuli idea kattoo eBaysta, onko siellä mun nimikkopyhän pyhän Joakimin ikonia. Katoin niitä aamulla ja tilasinki yhen pyhän Joakimin ja Annan ikonin. Ikoni makso mulle 0e, kiitos kyselyjen, joista maksetaan. Ikonin myi sama myyjä, jolta ostin tsaariperheen ikonin. Huono homma siinä on se, ettei ikonia oo siunattu, joten se täytyy viiä kirkkoon siunattavaks. 

8.2. Huolia seurakuntaliitoksista

Tänään luin Savon Sanomista, et "kirkolliskokous on jo päättänyt, että Jyväskylän ja Saimaan seurakunnat yhdistyvät myöhemmin Kuopion seurakuntaan".  Eli olemme kohta katolisten kanssa samassa tilanteessa (katolisia seurakuntia siis on 8). Tosin niillä on vaan yks hiippakunta. Millonkanhan me menetetään kaks hiippakuntaakin ja Valamo tai Lintula? 

10.2. Oikaisu ja helpotus

Tänään menin kirkkoherran puheille. Tarkoituksena oli keskustella paastoamisesta ja seurakuntien yhdistymisestä. Paastosta ja koulusta keskustelun jälkeen otin käsittelyyn uutisen yhdistymisistä, jonka mukaan Saimaa ja Jyväskylä yhdistyvät osaksi Kuopion seurakuntaa.

Kirkkoherra Bogdan Grosu sano, et uutisessa oli virhe, Uutisen lähdekin on vain tiedote, eikä Saimaan seurakunnan talouskaan ole niin tiukka kun uutisessa mainitaan. Seurakuntien yhdistymiseen tarvitaan piispan tai seurakuntien aloite. Pakkoliitoksia siis ei ole tulossa, ainakaan tämän piispan aikaan. Kirkkoherra myös puhui clickbait-jutuista, mutta varmistettuani asiaa toimittajalta sanoi hän, et Savon Sanomat ei tee tahallaan clickbait-juttuja. 

14.2. Sovintosunnuntai, Suuri paasto alkaa

Tänään löysin sattumalta muisteluvihkon, kun vanhemmat siivos kirjahyllyä. Arvoitus siinä oli se, että vihko on mun äidin, eikä äidin suvussa ole ortodokseja. No otin sen itelleni, koska se oli tyhjä. En kehtaa kysyy siltä, koska se ei oo halukas ortodoksisuuteen (muistatte joululta). 

Tänään myös kanttori pyys mut kirkkoon ehtoopalvelukseen. Hiukan emmin, mut lopulta suostuin, koska ajattelin isä Bogdania ja seurakuntaa. Päätös oli hyvä. Kun tulin kirkkoon tein ristinmerkin ja ostin tuohuksen. Varasin siihen rahaa. Se oli mun eka pandemian ajan lähipalvelus ja se myös striimattiin. Ensin katoin toimiiko striimi, mut näköjään YouTubessa kaikki oli kuten pitääkin.

16.2. Suuri paasto etenee

Tänään rukoilin Jumalalta, et vaikken pystykään elämään täysin paaston oppien mukasesti, Hän armahtaisi mua. Sen jälkeen menin nuorten toimituksen etäkokoukseen. Sitten huomasin, et sama japanilainen ortodoksinuori ja suomalainen juttelivat. Päätin liittyy DCseen kirjottelemaan. Juteltiin kaikkee muun muassa tästä kirkosta:Kirkko oli hieno ja sen japanilaisen mukaan yks Japanin vanhimmista kirkoista. Japanissa on noin 9k ortodoksia, suurin osa epäilen on vanhoja. 

21.2. Ortodoksisuuden sunnuntai

Hyvää ortodoksisuuden sunnuntaita! Tänään Hesarissa oli 4 aukeeman juttu, jossa selitettiin piispojen riitely juurta jaksaen. Kiinnitin jutussa huomiota taas siihen, kun siinä sanottiin: vuoteen 2022 mennessä jää vain 10 seurakuntaa. Eihän ne voi mistään muualta vähentää ku Itä-Suomesta. Jollei sekin perustunu samaan mainittuun tiedotteesen, ja on näin ollen virheellinen.

Uutinen sai mut lähestulkoon stressiin, koska siinä puhuttiin jopa autonomian ja näin ollen verotusoikeuden menetyksestä. Katsotaan, miten käy. 

24.2. Tiistaiseura

Menin tänään tiistaiseuraan, vaikka tänään on keskiviikko. Tiistaiseurassa oli lähes pelkkiä vanhoja, mut yks jutteli mulle. Tarkemmin voitte lukea pääsivuilta. 

Mutta niin, kunhan pandemia loppuu, lähen kiertämään kirkkoja. Tarvittaessa voin käydä jopa ulkomailla kirkoissa.

25.2. Pyhän Joakimin ja Annan ikoni. 

Ikoni on saapunu! Ei siinä menny ku vähän alle kuukaus. Pistän kuvan siitä ja jos pääsen ens viikolla kirkkoon siunautan sen.

Melkein parempi kuin tsaariperhe.

28.2. Gregorios Palmaksen sunnuntai

Hyvää Gregorios Palmaksen sunnuntaita! Tänään olin ONL:n livessä.

3.3. EPL

Tänään soitin kirkkoherra Bogdan Grosulle ja sanoin, oisko mahollista päästä ennenpyhitettyjen lahjain liturgiaan, eli paastoliturgiaan. Paastoliturgia-nimestä metropoliitta Arseni ei oikein tykkää. Ilmoittautuminen kesti muutaman sekunnin. Luulin, että pappi kysyy puhelinnumeron lisäksi henkilötunnuksen, etu- ja sukunimen ja sähköpostiosoitteen.

Palvelus myös striimattiin.

Mennessäni palvelukseen siellä oli pappi mukaan luettuna 12 ihmistä. Näistä lähes kaikilla oli maskit tai visiirit, paitsi kuorolaisilla ja yhellä venäläiseltä näyttävällä naisella. Ennen palvelusta tutustuin ihmisiin, pyysin papilta siunauksen ja kysyin pyhitetyn veden hintaa. Huomattuani, et se oli ilmasta otin pullon sitä. Pyhitetty vesi oli kirkkoviinipullossa. Venäläiseltä näyttävä nainen kysy, mistä visiirejä saa. Mä vastasin Prismasta saa 6-7 eurolla, Carlsonilla maksaa lähemmäs 15e.

Palveluksessa kuulu myös "pyhää melua" vähän ennen ehtoollista, koska mun kummin poika tuli sinne. Hän on noin 1v ja hän on mullekin tuttu. Koska he tulivat kesken palveluksen, osallistujamäärä kohosi neljääntoista.

Siunautin myös ikonin ja kanttorilta jäi pieni juttu laulamatta, mutta sitä ei kukaan huomannu. Silti se on niin ihana, yks ilopilleri. Kanttorille terkut: älä vaadi iteltäs liikoja, mutta sama ongelma on mullakin.

4.3. Kuoroharjoitukset

Pääsin tänään 4.3. kanttorin pitämiin kuoroharjoituksiin. Tarkoituksena oli haastatella kuoron jäseniä. Mulle selvisi myös uus asia: kaikki kuoron jäsenet ei oo ortodokseja, vaan joukossa on pari luterilaistakin. Lopuks avasimme äänen, sen jälkeen siirryttiin kirkkoon, jossa lauluharjoitukset tapahtu.

Kanttori sano, et videon editoinnilla ei oo kiirettä. Hän on aina niin mukava. 

Yks seurakuntasalin monista ikoneista.

Illalla siirsin kuvat ja videot pilveen, koska kamerassa oli myös hälytysajoneuvokuvia. 

7.3. Ristinkumartamisen sunnuntai

Hyvää ristinkumartamisen sunnuntaita! Tänään kuolleita ortodokseja oli yhteensä neljä ja se mua harmitti. Mua harmitti myös kaverin suhtautuminen ikoneihin, mutta yritin olla mukana. Illalla katoin myös ONL:n livee. Siinä keskusteltiin nuorten vaikuttamisesta. 

10.3. Kuopion ortodoksinen kirkko.

Kävin tänään kuvaa Kuopion ortodoksisen katedraalin. Kirkko on valmistunut 1903 ja vihitty käyttöön seuraavana vuonna. Vuosina 2003-2004 katedraaliin tehtiin mittava peruskorjaus, jonka vuoksi kirkko vihittiin uudelleen. Kirkko onkin yksi Suomen tsaarinaikaisista kirkoista. 

Joskuis ois hauska käydä kuvaa muitakin kirkkoja mm. Kuopion hiippakunnan piispan kotikirkkoa.

Huomenna mulla ois tarkotus jutella kanttorin kanssa ortodoksikavereista, koska se kaveri, joka on tällä hetkellä, ei oo ollu pitkiin aikoihin mun kaa ja tarviin kavereita.

12.3.

Kanttorilla ei ollu aikaa vastata eilen tai se vastas illalla, mutta vastasin tänään. Seuraava katumus on jo huomenna ja ehkä sakramentin jälkeen otan tämänkin puheeksi. Tänään tuli jopa itsetuhoisuutta, onneks mul on pyhät.

13.3. Kasteista ja liittymisistä iloitsemista

Tänään kävin nopee katumuksessa. Kuulin isä Bogdanilta, et Varkauden kirkon kastemaljalle tuli käyttöä. Vaikka tiesin, et malja on iso, tänään se näytti isommalle, koska sitä suojaava kangas oli poissa sen päältä ja malja oli näin ollen kuivumassa. En valitettavasti muistanu ottaa kuvaa siitä. Monia armorikkaita vuosia kastetulle! 

Kuulin myös, et joitain seurakuntaan liittyjiä on tulossa. Monia armorikkaita vuosia heillekin, kun nyt ei pääse vapaasti kirkkoon. Sanoin myös, et mullakin on katekumeenioppilaita ja lähetän kenties jotain Tornioon. Isä Bogdan sano, ettei se tiiä mis Tornion kirkko nykyään sijaitsee, mut aiemmin se oli ekoja rakennuksia Ruotsin rajasta. Terveisiä Tornioon isä Bogdanilta! Sanoin, et kirkko on edelleen rajan lähellä. 

14.3. Pyhittäjä Johannes Siinailaisen sunnuntai

 

Pt. Johannes Siinailainen opetti ihmiset luopumaan kaikesta Jumalan kunniaksi - jopa syömisestään. Pitää kuitenkin muistaa, et paastoamisen tasosta voi ja pitääkin jutella rippi-isän kanssa. Nykyaikana ei tule toimeen, jos antaa koko omaisuutensa köyhille, jos ei asu luostarissa. Esimerkiksi mä elän paaston aikana normaalia elämää, vain rukoilen ja käyn katumuksella normaalia enemmän. 

Rippi-isän kanssa asiasta voi jutella esimerkiksi katumuksen yhteydessä ja rippi-isäni sanoin, elämästä pitää voida nauttiakin. Ei kannata paastota itseään hengiltä. 

18.3. Aamun Koitto

Tänään luin Aamun Koittoa netissä. Ite fyysistä lehtee ei oo ilmestyny. Juttua oli muun muassa eduskunnan puhemies Anu Vehviläisestä, joka kääntyi ortodoksiksi tammikuussa ja odottelee pääsiäistä ja sitä, et pääåsee taas käymään kirkossa. 

Lisäksi arkkipiispa Leo sanoi sanasen ja keskustelua herätti myös facessa oleva Ortodoksisinkut- ryhmä, jossa ryhmän jäsenet etsivät ortodoksipuolisoja. Ryhmä herätti kritiikkiä, jota en ymmärrä, koska jos joku haluaa samanlaisen puolison, siihen ei pitäisi olla kellään nokan koputtamista.

Jutut ovat vapaasti luettavissa https://aamunkoitto.fi/

19.3. Katekumeenipaketin tilausta ja epäkohdan havaitsemista

Tilasin tänään Valamosta paketin. Paketissa on yks Seisokaamme hyvin- kirja ja tuohuksia. Lueskelin tänään myös viime vuoden Aamun Koittoo. Siinä kysymyksiä herätti kun ekaks kerrottiin siitä, et Kirkkoon liittyvää ei saa pakottaa. No, samassa lehessä kerrottiin myös meidän seurakunnan alueella syntyneestä ideasta pistää mainos ortodoksikirkosta mikkeliläisen kauppakeskuksen seinään ja mainonnasta ev.lut. kirkosta eronneille. Eikö nää oo ristiriidassa toistensa kanssa? Nimittäin epäilen, et paikallinen vapaa-ajattelijoiden liitto vähintään suuttuu. Ja myös ortodoksisen kirkon maine ei-tyrkyttävänä yhteisönä menee. 

Mut tää on vaan mun mielipide. Voi strategia toimiakin, epäilen kuitenkin. 

Su 21.3. Maria Egyptiläisen sunnuntai.

Maria Egyptiläinen oli prostitoitu. Hän oli prostitoitu, koska hän nautti siitä. Hän kuitenkin kääntyi ja jätti entisen elämänsä. Hän vietti 17 vuotta Jordanin erämaassa katuen ja kilvoitellen. Hänen katumustaipaleensa on verrattavissa Tuhlaajapojan kääntymykseen ja palaamiseen isän luo. Tää sunnuntai on viimenen ennen ns. Suurta Viikkoo eli ankaraa viikkoo. Katoin taas ONL:n liven, siinä oli myös metropoliitta Elia. Harmittelin siinä kun meidät nähään nykyään riitasena kirkkona. Metropoliitta Elia sano, et se toivoo piispojen riitelyn loppuvan ja tietää, et uutiset riitelystä ei oo tuulesta temmattuja. 

23.3. 3kk liittymisestä ja katekumeenipaketti saapu

Tänään tuli 3kk liittymisestä. Mulle tuli myös katekumeenipaketti, eli yks Seisokaamme hyvin- kirja ja tuohuksia. Tilasin Valamosta.

26.3. Rukousnauhan löytymistä ja perinteen jatkumista.

Illalla kun kävin Varkauden Prismassa, rukousnauha löyty. Rukousnauhalla on tunnearvoo, koska sen anto uskonnon ope alakoulussa. Siellä se oli Prisman Ravintolamaailman naulakossa. Lisäks eilen jatkettiin vuosia jatkunutta perinnettä koronasta huolimatta. Nimittäin ev.lut. ja ort. kirkkoherra kävi taas ottaa pajunoksia Könönpellosta.

Juttu on luettavissa vapaasti: http://www.sykkeessa.fi/2021/03/25/kirkkoherrat-yhdessa-virpomavitsoja-hakemassa/?fbclid=IwAR1hM6jfTm3DFNdUoJlIQb4tN7c4-SBzzpkdbxEhSmudiMUy45mv1pN3_s0

La 27.3. Vigilia 

Ilmoittauduin vigiliaan jo keskiviikkona. Vigiliassa oli sitä tunnelmaa, kävin palveluksen aikaan huolehtimassa kirkon paloturvallisuudesta, eli sammuttelin tuohuksia. Palveluksen jälkeen yks nainen sano, et mulla oli tärkee tehtävä. Palveluksessa oli 10 henkee, vaikka autoista ois voinu päätellä siellä olevan 20.

Su 28.3. Palmusunnuntai

Skippasin ONL:n paastoliven, vaikka kuopiolaisia ortodoksinuoria ois ollu mukava kattoo. Kaikki tietää (toivottavasti) mitä palmusunnuntaina tapahtuu. Myös me ortodoksit käydään virpomassa, virpomaloru on vähän eri tai sit voi käyttää uudempaa "Virvon varvon tuoreeks terveeks..."- lorua, kukaan ei kiellä, mutta ainakin ennen suositeltiin et käytettäisiin "Virvon varvon vitsasella, tällä pajunoksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon." Tarkistin asian netistä suositellaan edelleen. Mutta kukaan ei kiellä käyttämästä uudempaa.

Ke 31.3. Yleinen sairaanvoitelu

Kävin tänään sairaanvoitelussa. Ortodoksisessa mielessä syntikin on sairaus, joten ei tarvii olla mitään isompaa. Sairaanvoitelun sakramentti, kuten muutkin sakramentit on tarkoitettu vaan ortodokseille. Kaikka kirkossa olijat oli ortodokseja, joten kenenkään ei tarvinnu jäädä pois. Kirkossa oli 6 ihmistä, mukaanluettuna pappi.

Kaikki voideltiin 7 kertaa. Sakramentissa oli myös 2 venäläistä naista, joilla oli tuohukset kädessä. Palveluksen jälkeen mä huolehin kynttilöiden ja lampukoiden sammutuksesta.

To 1.4. Kevään Koitto

Mulle tuli tänään seurakunnalta Kevään Koitto- lehtinen. Kyseessä oli eka ortodoksiseurakunnan juttu. Annoin vanhan Kevään Koiton, jonka sain kirkolta mummille, et se saa tutkia seurakuntaa.

Su 4.4. Tärkein juhla, juhlista suurin, juhlien juhla...

Kristus nousi kuolleista! Pääsiäinen on koittanut. Tänään näin illan uutisissa kun tekivät juttua, miten Saimaan ortodoksiseurakunnassa juhlitaan pääsiäistä. Uutinen oli Mikkelin kirkosta, mutta kosketti myös mua, koska oomme samaa seurakuntaa.Siinä haastateltiin pappia ja seurakuntalaisia. 

To 15.4. Tää on ollu tauolla

Taukoa on ollu, koska ei ole tapahtunu mitään ortodoksista. Eilen mä kuitenkin avasin mun puhelimessa olevan virtuaalikirkko-sovelluksen ja sieltä kajahti "Kristus nousi kuolleista, kuolemallaan kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi". Muutakin pääsiäistyylistä tuli sieltä. Mukavaa kun se elää kirkkokalenterin mukaan. 

Ke 21.4. Seurakunnan kesätyöt

La ja su 1-2.5.

Lauantaina se japanilainen, joka on ONL:n Discordissa pyys mua facessa kaveriks. Lauantaina myös pelastin kanttorin perheineen kirkon sisältä, koska isännöitsijä ei ollu huomannu lukitessaan ovee niitä.

Nyt sunnuntaina, kun on juliaanisen kalenterin mukaan Pääsiäinen, muun muassa Aleksei Navalnyi toivotti IG-postauksellaan venäjäks ortodoksien perinteisen tervehdyksen, Kristus nousi kuolleista.

Jouduin ottaa ss puhelimella, koska koneella ei saanu käännettyy enkuks.

Pe 21.5.

Tänään tunsin Jumalan ja Hänen pyhiensä suojelun illalla ajaessani pyörällä. Vaaratilanteita sattu, mutta kaikista selvittiin.

Ti 25.5.

Tänään mulle tuli viesti, et sut on valittu ONL:n kesäsomettajaks. Vielä kun tulis viesti Saimaan ortodoksiseurakunnalta, ottaako ne mut töihin. Tapasin myös kanttoria kirkolla. Sanoin tulleeni pyöräretkelle, koska huomenna on vapaapäivä.

Su 13.6. 

Tänään muutin Lenin-mökin, eli meidän mökillä olevan vanhan Aluelämmön kopin nimen "Ortodoksikabinetiks". Mitään tsasounaa siitä ei tule, vaan siitä tulee toinen paikka, jossa on ikoneita, samovaareja, tuohuksia yms. yms. Se on myös hengailupaikka, koska siellä on juomia, pöytä, tuolit ja terassi. 

Ma 14.6. 

Tänä yönä, ennen kuin heräsin, mun mielessä pyöri, miten ortodoksikabinettia voi sisustaa ja Tori.fi:n ikonit, varsinkin yks ilmotus, jossa myynnissä oli ikonimuna ja kaks ikonia 70€ hintaan. Myynnissä on myös käsinmaalattuja ikoneita edulliseen hintaan. Päätin kuitenkin säästää rahat herkkuihin ja pakollisiin menoihin koska uskon, ettei ikonit mene kovin hyvin kaupaksi. 

Ke 16.6. 

Tänään kun mentiin mökille, vein tavaroita Ortodoksikabinettiin ja aloin sisustamaan. Mukaan lähti iso tsasouna, pari ikonia ja venäläisiä tauluja. Lisäks sain viestin, et Sortavala-muna on tullu. Ukki kehu, kuinka hyvin esineet käyvät kabinettiin. Vietettiin siellä myös iltaa Miskan kanssa.

To 17.6. 

Tänään kävin hakee munan ja kuvat puhukoon puolestaan.

Ke ja to 23.-24.6.

Ke 23.6. tuli 6kk mun liittymisestä 

To 24.6. oli Suomen ortodoksisessa kirkossa ortodoksinen juhannus.

La 26.6.

Tänään tuli ukkonen, tarkemmin voitte lukee siis etusivulta. Mut siis menin kirkon katoksen alle suojaan rukoilemaan, ettei salama iske muhun. Kristus ja muut pyhät auttoivatkin ja Jumala pitää huolen omistaan. Ukkosen jälkeen kiitin Jumalaa, pitääkin varata aika katumukseen. 

Sen jälkeen isännöitsijä tuli ja laitettiin yhessä lippu kuivumaan. Sen kanssa keskusteltiin muun muassa Aamun Koiton uutisista ja urheilusta. Lisäks se esitteli kirkon pihalla olevia kasveja. 

Pe 9.7. 

Tänään illalla jouduin tappeluun, koska olin väärässä porukassa. Kaikki muut speksit voitte lukee etusivulta. Uskon taas, et takana oli pyhien suojelus, he eivät anna mun kuolla. Tänään alko myös mun työt kirkolla.

Eka viikko töissä 12.7.-16.7.

Ma 12.7.

Töiden jälkeen lähettiin Miskan kaa pyöräilee. Miskalta puhkes taas kumi. Mun pyörälle ei oo tehty mitään pahaa, luulempa, et pyhät suojelee myös mun pyörää. Aiheesta juolahtikin mieleen, et uuden pyörän voisi siunauttaa.

28.7.

Tänään tuli joitakin itsetuhoisia ajatuksia, syynä lukion vaativuus, mökkinaapuri, se, ettei saa lukioon taaskaan avustajaa. Ajatukset lieventy, koska näin, että japanilainen nettituttu lisäs mut johonkin läheisten ystävien tarinaryhmään. Rupesin ajattelemaan myös muita ortodoksisia ystäviä. 

Aloin juttelee sen kaa enkuks. Sanoin sille, sä oot voinu pelastaa mut itsetuhoisilta ajatuksilta, koska ssä tykkäät musta. Se sano, et oon sen paras ortodoksiveli. Myös, ku mä toivotin sille monia vuosia, se sano saman. Me molemmmat mietittiin, ettei Jumala anna meidän kuolla, ja meillä on joku tarkoitus. Illalla mietin, ehkä sekin oli enkelien lähettämä

To 16.9.

Tää sivu on ollu tauolla, ja oonki kirjottanu kaiken ortodoksisen etusivulla oleviin postauksiin. Haluan kuitenkin kirjoittaa tännekin, ettei tämä kuole kokonaan. Tänään sain sukulaisilta paketin. Paketissa oli myös kortti, jossa luki että mun mummo Torniosta kävi Tornion kirkossa, koska se oli vihitty uudelleen 12.9.2021. Torniossa järjestettiin myös Ortodoksisuus tutuksi- tapahtuma, joka toteutettiin yhteistyössä Oulun ortodoksisen ja Tornion ev.lut. seurakunnan kanssa. 

Asiasta oli juttu ke 8.9. Suomen ortodoksikirkon nettisivuilla. Nyt mummoon, eli mummo lähettää tapahtumasta kuvia, eli saan mahdollisesti kuvamateriaalia.

To 7.10.

10.10. klo 10 pidettävässä liturgiassa mun kummi Kari Lipponen vihitään diakoniks. 

La 6.11. 

Tänään oli pyhäinpäivä, eli tuohuksen sytytyspäivä. Sytytin siis tuohuksen tuohuksen ja laitoin siitä kuvia kanttorille, japanilaiselle ortodoksikaverille ja myöhemmin myös igseen. Kanttori oli toimittamassa pyhäinpäivän palvelusta Leppävirralla. 

Ke 24.11. 

Aamulla mun japanilainen kaveri kysy multa, mitä haluat joululahjaks. Olin yllättyny, koska en osannu odottaa, et juuri se laittas mulle jotain joululahjoja. No vastasin sille en tiiä mitä. Sit se ehotteli kirjaa, joka kertoo papista ja kristinuskon historiasta Japanissa. Sitten ehotin, et olisko ikonit. Se vastas, pandemian takia niitä tuodaan Venäjältä. Vastasin, suurin osa mun ikoneista on venäläisiä tai kreikkalaisia, joten ei haittaa, koska lahja voi vain muistuttaa, et se on olemassa. Sitten laitoin osotteen ja numeron seurantaa varten. Sitten se sano, se käy ostaa ikoneita sunnuntaina kirkosta. 

2022 - Toinen vuosi ortodoksina alkaa

Ma 3.1. 

Tsaariperhe ja muut pyhät on suojellu monta kertaa. Pidän aina tsaariperheen ikonia repussa. Eilen 2.1. 

tuli uus kreikkalainen ortodoksikaveri. Kaverin kaa juteltiin siinä aamulla ja se ties Tampereen, muttei Varkautta, joka on ymmärrettävää. Sillä kuulma on suomalaisia kavereita, harmi vaan sillä oli kiire pyykkäämään. 

Ti 11.01.

Tilastot tuli varmaan eilen. Tuttuun tapaan ne näyttää miinusmerkkiselle. Muun muassa sen takia

kavereita ei tuu varmaan Suomesta, vaan eri maista. Ainoita plusmerkkisiä seurakuntia on Turku ja 

Tampere. Pitää varmaan sinne muuttaa. Toisaalta vielä toistaseks Itä-Suomessa on enemmän ortodokseja,

mutta epäilen, että luonnollisen poistuman vaikutuksesta, eniten ortodokseja tulee olemaan ns.

kasvukolmiossa, eli Helsingissä, Turussa ja Tampereella, eli Länsi-Suomessa. 

Jos otetaan vertailuun Helsinki, Tampere, Kuopio ja Saimaa, voimme havaita, että Tampereella väestön

väheneminen on ollu prosentuaalisesti pienintä, kun lukuun otetaan kasteet ja kuolleisuus. Tampereella

väestön väheneminen on ollu 34 prosenttiyksikköä pienempää kuin Saimaassa. Toisaalta, Tampereella 

kirkosta erotaan toisiksi eniten koko Suomen ortodoksikirkossa. Toisaalta, eroja on kirjattu lähes koko

Pirkanmaan, Satakunnan ja Pohjanmaan alueella toimivan seurakunnan alueella vähän. Toisaalta,

eroja on enemmän kuin kuolemia. 

9.2. 

30.5.21 piispa Kaarlo Kallialan sivuilla julkaistussa artikkelissa se kertoo Kristuksen isovanhempien ikonista, jossa on Maria-lapsen sijaan kuvattu Kristus ja Herran isovanhemmat Joakim ja Anna. 

Artikkeli koskettaa mua, koska mun "virallinen" suojeluspyhä on juurikin toi pyhä Joakim. Artikkelin kuvassa on myös arjen ekumeniaa, metropoliitta Arseni ja piispa Kaarle Kalliala. Siis voisko joku maalata mulle vaikka ylioppilaslahjaks isovanhempien ikonin? 

12.2.

Mietin edelleen, kuka vois maalata mulle esivanhempien ikonin, tai jonkun muun ikonin? Sain tarjouksen

Marian kautta, mut ois maksanu 300-400€. Yritän saada yo-lahjaks, etten joudu maksaa mitään.

Tänään näytän teille japanilaisen kaverin tuomat ikonit, vaikka ne on ollu tuolla etusivulla varmaan kuukauden.

Tässä kaks ikonia, Nikolai Japanilainen ja pyhä palkattaparantaja Panteleimon. Lisäksi tuli kortti, jossa 

luki suomenkielisen jouluntoivotuksen lisäks toive siitä, et voidaan tavata koronan jälkeen. 

Sielujen lauantai 19.2.

Ortodoksikirkossahan jokanen lauantai on edesmenneiden muistelupäivä. Kirkkokalenterissa on monia

yleisiä vainajien muistelupäiviä. Kirkkovuodessa on kaks sielujen lauantaita, toinen niistä seuraa

Tuhlaajapojan sunnuntaita, toinen on helluntain edellä. Sytytin tänään tuohuksen

Tuomiosunnuntai 20.2.

Sovintosunnuntaita edeltävä tuomiosunnuntai muistuttaa ortodokseja viimeisestä tuomiosta. Tänään en sytyttäny tuohusta, koska kaikki sytkärit on varastettu multa.

Ukrainan-Venäjän sota

24.2.

Tänä aamuna kuulin, et Venäjä on hyökänny Ukrainaan. Suomen ortodoksinen kirkko anto jäsenilleen 

yleisen esirukouspyynnön. Myös muitakin kristittyjä pyydettiin rukoilemaan. Tästä tilanteesta kärsii myös

välillisesti Suomessa asuvat venäläiset. Rukoilin siis tsaariperheen ikonille, et Jumala antaa Ukrainaan 

rauhan ja lopettaa venäläisten ja muiden tilanteeseen syyttömien vainoamisen kansalaisuuden takia.

Tuohusta uhrien muistolle en voinu sytyttää, koska sytkäriä ei ollu.

Sovintosunnuntai, Suuri paasto alkaa 27.2.

Sovintosunnuntain ehtoopalveluksesta alkaa Suuri paasto. Tänään en ehtiny sytyttää tuohusta, koska

kavereita kävi paljon. Pyysin vanhemmilta ja Miskalta anteeks, toinen kaveri ei oikein ortodoksisuudesta 

perusta. 

Maanantai, Suuri paasto 28.2. 

Tänään rukoilin paastorukouksen. Sytytin illalla myös tuohuksen.

Tiistai 1.3.

Tässä kirjotan tätä sivua sängyllä toisella koneella. Huomasin Facesta, et seurakunnanvaltuusto on

päättäny ostaa Savonlinnan keskustassa sijaitsevan Pikkukirkon. Hyvä, ei tarvii mun ostaa,

koska mäkin haluun, et pikkukirkko palaa alkuperäiseen käyttöönsä. 

Ortodoksisuuden sunnuntai 6.3.

Tänään on ortodoksisuuden sunnuntai. Tänä sunnuntaina oli myös ristisaatto Helsingissä Ukrainan 

suurlähetystölle. Ortodoksisuuden sunnuntaina muistellaan voittoo ikonoklasmista.

Tänään sytytin kaks tuohusta, toisen ihan rukouksena ortodoksisuuden sunnuntain kunniaks ja toisen

klo 18 Ukrainan vuoks. 

Mietinnät syksyn 2021 UO YO-kokeesta 10.3. 

Tänään illalla katoin ihan läpällä ortodoksiuskonnon syksyn 2021 ylppäreistä. Koe oli helpoin koe, 

varmaan jo, ku oisin istunu 6h tekee sitä, oisin saanu sen läpi, koska pienet pisterajat.

Eikä ois ollu mitään oman navan tuijotusta, vaan ihan tavallista eettistä pohdintaa. 

Pienellä kertauksella ois M napsahtanu. Kokeessa piti mm. tunnistaa KIRKON esineitä.

Siis MAAILMAN helpoin koe. 

La 12.3. Vainajien muistelupäivä

Tänä lauantaina huomasin, et mun japanilaiset ja kreikkalainen kaverini vastustaa varmasti sotaa. 

Usee sivu ig on tehny Telegram tai VK-kanavia, et instan bännätessä kaikki venäläiset Putinin toimesta, keillä ei oo VPN, pystyvät juttelemaan erilaisten ortodoksi ja sodanvastaisten tilien kanssa. Muun muassa Uuden Valamon luostari on luonu Telegram tilin, jonne myös mä liityin. 

Rukoilin myös, et sotamyönteiset venäläiset ja Putin sais tietää Jumalan kautta, ettei hyökkäyssota oo oikeutettu ja totuuden sodasta.

Rukoilin myös Jumalalta sotaa vastustaville venäläisille suojelusenkeleitä ja suojelua. 

Pyhän Gregorios Palmaksen sunnuntai 13.3. 

Tein tänään Slava Ukraini julkasun instaan ja rukoilin mm. Psalmi 31, jota kehotetaan nyt lukemaan

Tein myös tälle sivulle muutoksia, koska kirkosta eroamisesta puhuminen alussa on liian raffi alotus.

Muutin siis asioita aikajärjestykseen.

Ke 16.3. 

Tänään lehessä puhuttiin Suomen ortodoksisen kirkon nopeasta toiminnasta Ukrainan humantaarisessa

kriisissä. Ukrainalaiset tarvii myös hengellistä tukee fyysisen tuen lisäksi. Kysyin Marialta, paljonko ikoni 

maksaa. Ikonin tilaaminen onnistukin kuitenkin Marian kautta, ehkä tää oli Jumalan lahja mulle, 

kun valmistun lukiosta. Kuka tietää. Seurakunta tarjoutui maksaa ikonin. Ite ei tarvii maksaa. Sanoin 

Marialle rukoilevani joka päivä ukrainalaisten ja Putinin puolesta, et Putinin silmät aukeis humani-

taarisen kriisin laajuudelle. Sano, et Mariakin rukoilee.

Su 20.3. Ristinkumartamisen sunnuntai

Puolivälissä suurta paastoa Herran risti tuodaan keskelle kirkkoo kunnioitettavaks. Kristinuskossa 

ei ole tarjolla helppoja voittoja, mutta risti on voiton merkki. Tänään sytytin tuohuksen, koska oli 

juhlapäivä.

Ti 5.4.21

No niin, sitä on jo kerennyt tapahtua muutama kastekin. Molemmat kastetuista on ollu poikia. 

Toinen niistä on ollu Pohjois-Suoman, tarkemmin Kainuun kappeliseurakunnan jäsen.

Kastaminen tapahtu Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkossa. Kastamassa mukana oli myös 

metropoliitta Elia.

Toinen oli Saimaan ortodoksisen seurakunnan, tarkemmin Mikkelin alueen jäsen. Mikkelin

vastaanottokeskukselta järjestettiin bussikuljetus halukkaille kirkkoon. Vastaanottokeskukselta

tulikin kirkolle väkeä. Muutama heistä osallistui myös katumuksen sakramenttiin ja yksi poika kastettiin.

 Lue loppuun, jos harkitset liittymistä ortodoksiseen kirkkoon

SUOMEN ORTODOKSINEN KIRKKO

Sisällysluettelo:

Yleistä

Historia

Suomen ortodoksinen kirkko

Laki ja oppi

Igumeni Sergeiltä kysyttyä

Ikoni

Muut pyhät toimitukset 

Pyhät ihmiset

Lähteet

Yleistä:

"Ortodoksinen kirkko (kreik. ορθός+δόξα, orthos+doksa, ’oikea’ ja ’katsomus’) on kristillinen kirkko, johon kuuluu noin 270 miljoonaa ihmistä. Suurin osa maailman ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä. Siitä on ennen käytetty myös nimeä kreikkalaiskatolinen kirkko, mutta nykyään tällä nimellä voidaan tarkoittaa myös katolisen kirkon itäistä bysanttilaista riitusta noudattavia uniaatteja erotukseksi läntisestä eli roomalaiskatolisesta haarasta."

Suomen ortodoksinen kirkko on Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin kuuluva autonominen kirkkokunta. Se on Suomen toinen valtionkirkko, joten sillä on verotusoikeus ja oma lainsäädäntö. Verotusoikeus tarkoittaa, että sillä on oikeus verottaa jäseniään kirkollisverolla. 

Lue alla oleva QR- koodi, niin saat tietoa minun ortodoksiseen kirkkoon liittymisestä. 

Historia

Ortodoksisen kirkon sakramentit: 

1. Kaste

2. Mirhavoitelu 

3. Ehtoollinen

4. Katumus

5. Avioliitto

6. Sairaanvoitelu

7. Pappeus

Ortodoksisen kirkon perusta (kuten kaikkien kristillisten kirkkojen) on usko Kristuksen ylösnousemukseen. "Ortodoksinen uskonto on irtaantunut katolisesta kirkosta oppiriidan vuoksi vuonna 1054. Ortodoksinen uskonto on lähtöisin Bysantin valtakunnasta, josta se levisi muualle, siksi ortodoksista kirkkoa sanotaan “idän kirkoksi”. Ortodoksinen kirkko katsoo olevansa “yksi pyhä katolinen ja apostolinen kirkko”. Kirkon syntymähetkenä pidetään ensimmäistä helluntaita, jolloin yhdessä rukoilemaan kokoontuneiden apostolien ylle vuodatettiin Pyhä Henki. “" Uskontunnustus kuuluu näin:

 ”Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.

Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.” 

Uskontunnustus lauletaan jokaisessa liturgiassa, vähän ennen ehtoollista. Ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet kaikissa maailman ortodoksisissa paikalliskirkoissa. Ehtoollisen lisäksi on olemassa ns. jälkiviiniä, jota voivat ottaa kaikki kristityt. 

"Vuosien 325 ja 787 välisenä aikana ortodoksinen kirkko määritteli seitsemässä kirkolliskokouksessaan ne perusperiaatteet, joiden varassa sekä katolinen että ortodoksinen kirkko elävät. 

Näiden vuosien jälkeen kirkon itä- ja länsiosat kehittyivät opillisesti eri suuntiin. "

Katso alla oleva linkki, niin saat tietoa ortodoksisesta uskonnosta

https://youtu.be/t-xJRifqjfA

Suomessa on noin 150 ortodoksista pyhäkköä ja saman verran papistoa. 

Ehtoollisen jakaminen (c) ortoboxi.fi

Sakramentit:

“Sakramentit ovat Jumalan näkymättömän armon näkyviä välikappaleita. Ortodoksisessa kirkossa sakramentteja kutsutaan myös mysteerioiksi.”

Sakramentteja on 7

1/7 kaste:

"Kaste on joissakin yhteyksissä ymmärretty nimenantotilaisuutena. Useimmiten nimenanto kyllä toimitetaan kasteen yhteydessä, mutta on muistettava, että se on oma toimituksensa, joka on vanhan tavan mukaan toimitetaan jo kahdeksantena päivänä syntymästä (Luuk. 2:21). Kaste on kirkkoon liittäminen. Kasteen vahvistus on mirhavoitelun sakramentti eli Pyhän Hengen vuodattaminen kastettuun, jotta tämä voisi pitää ne kastelupaukset, jotka hän tai hänen puolestaan kummi on kastetoimituksessa antanut. Jos olet katolinen, ja sinut on voideltu ja haluat liittyä ortodoksiseen kirkkoon, tarvitsee vain osallistua katumuksen sakramenttiin."

2/7 mirhavoitelu: 

"Mirhavoitelu - Pyhän Hengen lahjan sinetti

Piispojen valmistamalla mirhalla voidellaan kastetun ruumiinosat. Voitelu on kastelupauksien täyttämisen vahvistus. Siinä lapsi/liitetty toisesta kristillisestä seurakunnasta (joka on liittynyt ortodoksiseen kirkkoon=paikalliseen ortodoksiseen seurakuntaan) saa kaikki jäsenvaltuudet (Naimalupa, sakramentit yms.), joiden täyttämisestä kummien tai kummin on yhdessä vanhempien kanssa huolehdittava!

-Pappi kiertää lapsen ja kummien (tai kummin) kanssa kastepöydän ympäri kolmesti (ikuinen liitto, vrt. avioliitto)

-Epistola ja evankeliumin luku 

-Mirhavoiteen pois pyyhkiminen 

-Hiusten leikkuu -kuuliaisuus

Liittynyt, joka on jo jossain kristillisessä kirkkokunnassa kastettu, voi liittyä ortodoksisen kirkon jäseneksi katumuksen ja mirhavoitelun kautta. "

(c) http://maallikkoploki.blogspot.com/2015/08/ongelmallinen-kirkon-jasenyys.html

(c) http://maallikkoploki.blogspot.com/2015/08/ongelmallinen-kirkon-jasenyys.html

3/7 ehtoollinen:

"Kristus asetti ehtoollisen sakramentin ollessaan yhdessä opetuslastensa kanssa aterialla ennen vangitsemistaan. Ehtoollisaineina käytetään leipää ja viiniä, jotka olivat ja ovat yhä Välimeren alueella tavallisia perusruoka-aineita. Ortodoksisen uskon mukaan leipä ja viini muuttuvat todella Kristuksen Ruumiiksi ja Vereksi, vaikka ne säilyttävät leivän ja viinin muodon. Muuttumista edeltää Pyhän Hengen avuksihuutaminen “ Lähetä sinun Pyhä Henkesi meidän ja näiden esillä olevien lahjain päälle”. Sitten pappi pyytää Jumalaa muuttamaan ehtoollislahjat. Ehtoollinen on ortodoksikristityille kaikkein pyhin asia, ja siihen liittyy kokemus yhteydestä Kristukseen.

Suuri saatto 

-Ehtoollisaineet tuodaan uhripöydältä pyhälle pöydälle pyhitettäviksi

-Samalla pyydetään Jumalaa muistamaan kirkon päämiestä, kaikkia läsnäolijoita ja kaikkia kristittyjä

-Ehtoolliseen paastoten valmistautuneet ortodoksit astuvat kirkon etuosaan

Uskontunnustus

-Ykseys uskossa on edellytys ehtoolliseen osallistumiseen."

(c) http://uusi.ortoboxi.fi/olen-ortodoksi-2/

(c) http://uusi.ortoboxi.fi/olen-ortodoksi-2/

4/7 katumus:

Katumuksen sakramentin luonnetta ilmaisee parhaiten sana katumus. Sakramentti perustuu Kristuksen lupaukseen opetuslapsilleen. Katumus on syntien tunnustamista ja pyrkimystä muutokseen, paluuta Jumalan yhteyteen.

Sakramentti on kuin “sielun lääkärintarkastus”. Katumuksen sakramentissa rippi-isällä on ehdoton vaitiolovelvollisuus.

(C) https://www.oulunortodoksinenseurakunta.fi/kirkolliset-toimitukset/katumuksen-sakramentti/

5/7 avioliitto:

"Avioliiton sakramentissa kaksi ihmistä tulee “yhdeksi lihaksi”. Aviopari tuo liittonsa kirkon siunattavaksi, sillä Kristuksen yhteydessä rakkaus tuntuu vielä paremmalta ja täydellisemmältä. Puolisot kruunataan ja he kulkevat ensimmäiset askeleensa avioparina evankeliumikirjan ja ristin ympäri. Avioliittoon vihkiminen on vasta alku sille sakramentille, jota puolisot jatkavat koko yhteisen elämänsä ajan. 

(c) https://www.oulunortodoksinenseurakunta.fi/kirkolliset-toimitukset/avioliitto/

1. Kirkon ovella kihlaus

-Mies oikealla, nainen vasemmalla puolella

-Sytytetyt kynttilät käteen

-Alkusiunaus, suuri ektenia, jossa rukouksia kihlautuvien puolesta 

-Sormukset haetaan pyhältä pöydältä vihkipöydälle ja laitetaan vihittävien oikeaan nimettömään

-Kihlauksessa sormus kuvaa ikuista lupausta ja liittoa

     2.    Kysymykset kirkon keskellä

-Pappi kysyy lain vaatimat kysymykset “Onko sinulla hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviovaimoksesi/-mieheksesi tämä jonka näet tässä vierelläsi”

Kysymykseen vastataan “On, arvoisa isä”

     3.   Varsinainen vihkiminen 

-Alkusiunaus ja rukoussarja vihittävien puolesta 

-Rukous, jonka aikana yhdistetään vihittävien kädet

-Kruunaus

Marttyyrien kruunut ja seppeleet"

6/7 pappeus:

(c) https://ort.fi/uutishuone/2016-08-15/papiksi-vihkiminen-uspenskin-katedraalissa

"Pappeus (pappeuteen vihkiminen) on yksi ortodoksisen kirkon pyhistä mysteerioista eli sakramenteista. Kreikassa käytetään tässä yhteydessä myös sanoja heirotonia (suomeksi: kätten ojennus, ven. hirotinija) tai heirotesia (suomeksi: kätten asettaminen, ven. hirotesija), riippuen missä osassa kirkkoa pappeuteen vihkiminen tapahtuu.

Pappeuteen vihkiminen tapahtuu liturgiassa ja sen ajoittuminen liturgian eri kohtiin e pappeuden asteesta, onko siis kyse alempaan papistoon vihittävästä, diakonista, papista vai piispasta. Vihkimisen suorittaa piispa ja häntä avustavat papit. Vihkiminen suoritetaan ortodoksisen opetuksen mukaisesti paikallisen seurakunnan kanssa yhdessä, mutta vihkimisen toimittaa aina piispa, joka yksin tässä tilaisuudessa toimii maailmanlaajuisen Kirkon nimissä.

Kirkon ainoa ja todellinen pappi on Kristus, joka on ortodoksisen kirkon kaikkien papillisten virkojen lähde. Jumalan pappeus muodostuu kaikkien uskovien

kuninkaallisesta pappeudesta, johon osallistumme mirhalla voitelun sakramentissa sekä
erityiseksi tehtäväksi asetetusta pappeudesta.
Pappeuteen vihityn tehtäviin kuuluvat eri lailla pappeuden asteesta riippuen: palvella Kirkkoa, saarnata, opettaa ja kaitseta Jumalan kansaa, toimittaa pyhiä sakramentteja, säilyttää puhtaana oikea oppi ja pitää Kristuksen Ruumis yhtenä.

Pappeus välittyy ortodoksisessa kirkossa katkeamattomana ketjuna apostoleilta kätten päälle panemisen kautta (apostolinen suksessio eli apostolinen seuranto). Apostolit saivat Pyhän Hengen lahjan, jonka he näin ovat välittäneet kätten päälle panemisen kautta papeille ja piispoille."

7/7 sairaanvoitelu

(c) https://fi.wikipedia.org/wiki/Sairaiden_voitelu

"Rukousöljypalvelus on ortodoksisen kirkon sakramentti, jossa öljyllä voitelemalla pyydetään Jumalalta syntien anteeksi antoa ja sairauksien paranemista. Palveluksesta käytetään myös nimiä öljypyhitys tai sairaanvoitelu. Nimen sairaanvoitelu voidaan katsoa olevan läntistä lainaa.

Nykyisen käsikirjan mukaan palveluksen toimittaa seitsemän pappia. Seitsenkertainen symbolismi (7 lukujaksoa, voitelua ja pappia) kehittyi palvelukseen 1200-luvulla. Tätä ennen palvelukseen liittyi yksi öljynpyhitysrukous ja yksi voitelurukous sekä yhdet lukukappaleet. Ylimääräiset rukoukset kirjoitti todennäköisesti Konstantinopolin arkkipiispa Arsenios Autoreianos, joka toimi patriarkkana vuosina 1255-1259 sekä 1261-1267. Rukousten sisältö noudattaa alkuperäisten rukousten sisältöjä. Niinpä palveluksessa on nykyisin yhteensä 8 öljynpyhitysrukousta.

Käytännössä toimituksen voi toimittaa yksikin pappi, mutta useamman kokoontuminen toimittamiseen on suositeltavaa. Palvelus rakentuu aamupalveluksen kaavalle. Alkuosiossa luetaan yksi heksapsalmeista (psalmi 143) ja halleluja-lauselmat “Jumala on Herra...” sijaan. Hallelujan veisaaminen kertoo palveluksen toimittamisen muuttumisesta ensisijaisesti paastoajalle. Psalmia 51 seuraa kanoni, jossa rukoillaan sairauksien paranemista voideltavalle / voideltaville. Kanonissa veisataan Sunnuntain 4. sävelmän irmossit. Suomalaisessa käännöksessä tämä on ojäänyt huomiotta ja kanonin ensimmäinen tropari veisataan virheellisesti irmossina.

Kanonia seuraa öljyn pyhittäminen ja itse voiteluosio, jossa luetaan seitsenkertaisen voitelun ohessa seitsemän epistola- ja seitsemän evankeliumijaksoa sekä voitelurukoukset jotka sisltävät myös ylimääräiset öljyn siunaamiset. Lopuksi voideltavan päälle lasketaan evankeliumikirja ja luetaan rukous syntien anteeksiantamiseksi. Synninpäästörukous palveluksen lopussa on kaikkein tuorein lisä ja ilmestynyt kaavaan vasta 1400-1500-lukujen vaihteessa."

"Ortodoksisen kirkon lähes tuhatvuotinen taival pohjoisessa sisältää lukemattomia tarinoita. Venäläisyyden ja karjalaisuuden vaikutus paikalliseen ortodoksiseen perinteeseen on ilmeinen, mutta 2000- luvun ortodoksinen kirkko Suomessa näyttäytyy tätä paljon monikasvoisempana. Siitä on tullut kulttuurien kohtaamispaikka, jonka 12 seurakunnassa, 3 hiippakunnassa ja 2 luostarissa rukoilee ja palvelee Jumalaa rinta rinnan ortodokseja eri maista, kulttuureista ja kieliryhmistä. Pappi voi puhua äidinkielenään kreikkaa, venäjää tai romaniaa, mutta toimittaa palveluksen sujuvasti suomeksi tai ruotsiksi. Liturgianjälkeisillä kirkkokahveilla voikin kuulua samanlainen puheensorina kuin ensimmäisenä helluntaina."

Suomen ortodoksinen kirkko

Sisällysluettelo

Yleistä

Historia

Hallinto

Tilastoja

Suomen ortodoksinen kirkko kuuluu autonomisena kirkkokuntana Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin, joka sijaitsee Turkissa, ja jonka patriarkka on Bartolomeos I (siviilinimeltään Dimitrios Arhondonis). Monet Suomen ortodoksisen kirkon jäsenet ovat karjalaisten jälkeläisiä, maahanmuuttajia muista ortodoksisista maista, kuten venäläisiä tai ovat liittyneet kirkkoon. Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärä on vähenemässä, koska kasteet ovat vähentyneet ja kuolemat lisääntyneet, koska kirkossa on paljon vanhoja ihmisiä. Kirkko on hyvin naisvaltainen eli jäsenistö on enimmäkseen naisia. Kirkko on ollut Suomessa 500 vuotta. 

Ortodoksisuus saapui Suomeen Venäjältä ennen katolisen ja ortodoksisen kirkon eroa, noin 900-luvulla. Eron jälkeen Karjala ja Itä-Suomi saivat ortodoksisuuden ensin, noin 1100 luvulla. Kirkon leviämiseen Karjalaan vaikuttivat Karjalaan perustetut luostarit ja munkkien lähetystyö.

1800-luvulla Suomi liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja ortodoksien määrä maassamme kasvoi. Sotilaille rakennettiin kirkkoja Helsingin Suomenlinnaan, Tampereelle, Vaasaan, Mikkeliin, Kouvolaan, Tuusulaan ja Raaseporiin, joista jotkut ovat edelleen toiminnassa. Lisäksi kirkkoja rakennettiin Tornioon ja Lappeenrantaan, joista molemmat ovat edelleen toiminnassa. 

Historia 

Arkkipiispat 

Arkkipiispa Leo 

(Leo Makkonen 2001- -)

Arkkipiispa Johannes

(Wilho Rinne 1987-2001)

Arkkipiispa Paavali

(Yrjö Olmari 1960-1987)

Arkkipiispa Herman

(Herman Aav 1924-1960)

Arkkipiispa Serafim

(Aleksander Lukjanov 1921-1923)

Arkkipiispa Sergei

(Ivan Sragorodski 1905-1917

Arkkipiispa Nikolai

(Nikolai Nalimov 1899-1905)

Arkkipiispa Antoni

(Aleksander Vadkovski 1892-1898) 

Ortodoksievakot kokivat osin syrjintää ja evakkoperheiden lapsia pakkokastettiin tai kastettiin muusta syystä luterilaisen kirkon jäseniksi. Vaikka osa evakoista on palannut kirkkoon, niin kyseinen lovi näkyy vielä pitkään yleistä väestökehitystä synkempänä lukuna. Tällä selittyy osin tilastoissa näkyvä kastettujen ja kuolleiden suhde. 

Ilomantsin ortodoksinen seurakunta

"Ilomantsi on Suomen ortodoksisin kunta. Sen vajaasta 6100 asukkaasta noin 17 % on ortodokseja. Ilomantsin ortodoksinen seurakunta on Suomen vanhin samanuskoisena pysynyt kristillinen seurakunta. Vuoden 1500 verokirja paljastaa, että Ilomantsissa toimi Novgorodin arkkipiispan alainen ortodoksinen seurakunta. Se on perustettu viimeistään 1400-luvulla ja onkin Suomen vanhin “aito” ortodoksinen seurakunta ja nykyäänkin Ilomantsilaiseen kulttuuriin kuuluu omalta osaltaan ortodoksinen uskonto. Länsi-Suomen roomalaiskatoliset seurakunnat muutettiin uskonpuhdistuksen jälkeen luterilaisiksi, mutta ei Ilomantsin ortodoksista seurakuntaa. 

Isä Ioannis Lampropoulos, Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra. 

(c) https://yle.fi/uutiset/3-5460987

Suomen vanhinta ortodoksista seurakuntaa johtaa Suomen nuorin kirkkoherra, isä Ioannis Lampropoulos, joka syntynyt 1980 ja on kreikkalainen. Seurakuntalaiset käyttävät hänestä tuttavammin nimeä isä Jannis. Hän on kotoisin Luoteis-Kreikan vuoristosta. Kirkko veti häntä puoleensa jo lapsena. Kyläpapin neuvosta hän lähti 11-vuotiaana kirkolliseen sisäoppilaitokseen 80 kilometrin päähän kotoa. 17-vuotiaana Ioannis alkoi opiskella teologiaa Tessalonikin yliopistossa, ja opintojen loppusuoralla hänelle suositeltiin jatko-opintoja Suomessa. Ioannis saapui Suomeen vuoden 2001 lopulla mahdollisimman pimeään vuodenaikaan. Muiden Joensuussa teologiaa opiskelevien tavoin hän asui ortodoksisen seminaarin asuntolassa. Hän uskoo, että “Ei minusta tullut pappia sattumalta, vaan kaiken takana on Jumalan johdatus”. "

"Turun rauhassa 1743 ruotsalainen esivalta vakuutti, että ortodokseja ahdistella uskon perusteella. Lupaukset eivät välttämättä siirtyneet arkeen. Ilomantsin luterilainen kirkkoherra Anders Norrgren piti ortodoksien uskonnonharjoitusta maan lakien vastaisena. Hänen mielestään ortodoksit oli käännytettävä pakolla luterilaiseen uskontoon, vaikka lääninhallinto ja kruununvouti estelevivät häntä ja peräsivät ymmärrystä ortodokseja kohtaan. Tästä huolimatta Norrgren alkoi toteuttaa visiotaan: pogostan ortodoksipapin oli osallistuttava luterilaisiin jumalanpalveluksiin, ja uusi luterilainen kirkko rakennettiin pitäjän parhaalle paikalle. Neljäs luterilainen kirkko rakennettiin Pappilanvaaran laelle 1774 vain 9 metrin päähän ortodoksikirkosta ominaista rinnakkaiseloa sekin. Eräänä yönä salama iski Lutherin kirkkoon vuonna 1794, josta tuli levisi hetkessä Ilomantsin ortodoksikirkkoon, ja kummatkin kirkot paloivat poroiksi. Paikallisten ortodoksien mukaan syy oli se, että Norrgren kirkkoineen tunki Pappilanvaaran laelle. Jumala suivaantui luterilaiseen kirkkoon ja poltti sen. Luterilainen kirkko taas poltti ortodoksien kirkon. Sittemmin kirkot rakennettiin Ilomantsinjärven rantaan hyvän etäisyyden päähän toisistaan. Kumpikaan niistä ei enää hallitse kylämaisemaa. 

Suomen sodan jälkeen 1809 Suomesta tuli Venäjän autonominen suurruhtinaskunta. Kirkkokuntien osat vaihtuivat, sillä luterilaisuudesta tuli Venäjän keisarikunnasssa vähemmistöuskonto. Käytännössä muutos ei ollut merkittävä, koska autonomisessa Suomessa lait ja säädökset säilyivät ennallaan, koska tsaari lupasi säilyttää “Ruotsin lait ja säädökset sekä luterilaisen uskonnon”. Ortodoksit noudattivat kirkkonsa osalta juliaanista kalenteria, mutta heidän oli noudatettava juhlapyhien osalta luterilaisten käyttämää gregoriaanista kalenteria, “etteivät olisi aiheuttaneet pahennusta enemmistön keskuudessa”. Nykyään kirkko käyttää jälkimmäistä kalenteria. Ortodoksikirkon yhteiskunnallinen asema vahvistui, kun Viipurin lääni liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan 1812 ja ortodoksien määrä Suomessa moninkertaistui. Autonomian aika oli tärkeä suomalaisen identiteetin kehittymiselle ja valmisti tietä Suomen itsenäistymiselle. 1800-luvun loppupuolella myös ortodoksisuus alkoi suomalaistua. Ilomantsin ortodoksien onni oli saada kirkkoherrakseen vuonna 1871 Mihail Skorodumoff. Uusi paimen järjesti seurakuntalaistensa kansanopetuksen sanottiin, että hänen aikanaan ortodoksit lukivat paremmin kuin luterilaiset. Palvelukset toimitettiin suomeksi; kirkkoslaavinkielisiä palveluksia sai vain tilauksesta. 

Entä Ilomantsi tänään? Valtakunnan raja kulkee yhä kunnan kupeessa, ja sen yli käydään töissä, vaikkapa hakemassa rekkalasteittain puita teollisuuden käyttöön. Avioliittoja solmitaan ja rajan yli muutetaan paremman työn ja elämän perässä. Kuitenkin muuttoliike suuntautuu lähinnä Suomeen. Venäläisiä maahanmuuttajia Ilomantsin ort. seurakunta pyrkii palvelemaan parhaansa mukaan. Kirkkoslaavinkielisiä palveluksia ei tarvitse tilata ja niitä toimitetaan säännöllisesti, ja seurakunta muutenkin pyrkii kotiuttamaan maahanmuuttajia. Seurakunnan suojeluspyhä on profeetta Elia. "

   

Hattuvaara

"Hattuvaara on Suomen itäisin kylä. Se sijaitsee Pietariakin idempänä. Se on myös Suomen ortodoksisempia kyliä; nykyäänkin sen asukkaista 40 % on ortodokseja. Hattuvaaran historiassa näkyy kummallisia käänteitä. Kylän perustivat 1680-luvulla luterilaiset ja 1750-luvulla Vienasta tulleet vanhauskoiset alkoivat asuttaa kylää. Vanhauskoiset ovat Venäjän ortodoksikirkosta eronneita jäseniä, jotka eivät hyväksyneet kirkkouudistuksia. Tsaarivalta alkoi vainota vanhauskoisia ja he pakenivat syrjäseuduille, myö Suomen Karjalaan ja perustivat luostarimaisia yhteisöjä. Lopulta vanhauskoisten jälkeläiset sulautuivat ortodoksiseen kirkkoon.

Hattuvaaran pieni tsasouna sijaitsee kylätien varrella; 1900-luvulla tie kulki niin lähellä tsasounaa, että isommat autot riipaisivat sen räystästä. Tsasounaa on jouduttu korjaamaan ja rakentamaan uudelleen monta kertaa. Tsasouna on Suomen vanhimpia kirkkorakennuksia: sen arvellaan olevan rakennettu 1700-1800 luvuilla. Tsasounassa on Kristuksen tähden houkan Nikolai Kaalinpään ikoni."Hattuvaaran tsasouna 

Kuva: Museovirasto 

Tampereen ortodoksinen seurakunta

"Tampereella kerrotaan kaskua pelastuslaitoksen johtajasta, joka palotarkasti Tampereen ortodoksisen kirkon. Hän katseli ympärilleen, vaikeni, lopulta kysyi “No, onkos teillä jonkinlaista pelastussuunnitelmaa””On jo ollut 2 000 vuotta” hänelle vastattiin. Tampereen ortodoksinen kirkko, monien kaupunkilaisten suussa edelleen “ryssänkirkko” tai “sipulikirkko”, on risteineen ja kupoleineen kaupunkikuvaa edelleen koristava rakennus. "

isä Bogdan Grosu, Saimaan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra.

(c) https://www.ortsaimaa.net/henkilosto

"Isä Bogdan aloittaa kirkkoherrana
27.07.2011
Isä Bogdan Grosu aloittaa Varkauden seurakunnan (nykyisen Saimaan) vakinaisena kirkkoherrana maanantaina 1. elokuuta. Hän on muuttamassa perheineen Rantasalmelle, joka maantieteellisesti sijaitsee keskellä Varkauden seurakuntaa(nykyisen Saimaan). Seurakunnassa on jäseniä 11 kunnan alueella Leppävirralta Punkaharjulle.
Isä Paul Hesse toimittaa sunnuntaina 31.7. toistaiseksi viimeisen aamupalveluksen ja liturgian Varkauden kirkossa. Palveluksia seuraa hieman juhlavammat kirkkokahvit seurakuntasalissa.
Isä Paul ennätti hoitaa kirkkoherran sijaisuutta yli puoli vuotta ja hoiti vielä heinäkuun palvelukset.
Heinä-elokuun vaihteessa päättyy 15 kuukautta kestänyt tilanne, jossa seurakunta on ollut vailla vakinaista kirkkoherraa. Tilanne alkoi aikaisemman ja nyt eläkkeelle siirtyneen kirkkoherran isä Martti Päivisen sairauslomalla.
Pastori Bogdan Grosu uudeksi kirkkoherraksi
12.06.2011
Pastori Bogdan Grosu (34) tuli helluntaisunnuntaina valituksi 55 äänellä Varkauden ortodoksiseurakunnan (nykyisen Saimaan) uudeksi kirkkoherraksi.
Vaalissa annettiin yhteensä 56 ääntä, joista yksi oli mitätön. Äänestysprosentiksi muodostui 5,62. Äänioikeutettuja oli 996.
Vaalissa oli arkkipiispa Leon ehdokasasettelun perusteella asetettu neljästä hakijasta yksi ehdokas, pastori Bogdan Grosu. Hän toimii tällä hetkellä Oulun seurakunnan kirkkoherrana. Isä Bogdan on kotoisin Romaniasta.
Isä Bogdan Grosu kävi toimittamassa ns. koepalveluksen Varkaudessa ja Savonlinnassa, kun hän oli kirkkoherran vaalissa ainut ehdokas.
Pastori Bogdan Grosu toimi Rautalammin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana (2008-2010), Oulun ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana (2010-2011) ja toimii nyt vuoden 2011 kesästä alkaen Varkauden ortodoksisen seurakunnan (nykyisen Saimaan) kirkkoherrana."
Kunnittain jäsenmäärä jakaantuu seurakunnan alueella seuraavasti:

"Mikkeli 530 Varkaus 408 Savonlinna 279 Pieksämäki 219 Leppävirta 146 Heinävesi 100 (mukaan ei laskettu luostareita, koska luostari on itsenäinen “seurakunta”) Joroinen 68 Kangasniemi 46 Rantasalmi 37 Juva 36 Mäntyharju 28 Enonkoski 20 Sysmä 19 Sulkava 11 Hartola 9 Joutsa 9 Hirvensalmi 5 Luhanka 5 Pertunmaa 5 Puumala 5

Saimaan seurakunta on neljänneksi suurin seurakunta Karjalan hiippakunnassa. Sitä suurempia ovat Joensuun (6.216), Kuopion (3.994) ja Jyväskylän (2.281) seurakunnat."

Lue lisää Suomen ortodoksisen kirkon väestötilastoista
Tilastot

Suomen ortodoksisen kirkon historia:

"Suomeen ortodoksisuus on saapunut idästä. Kiovaan oli perustettu piispanistuin 990-luvulla ja sieltä ortodoksinen kristillisyys levisi sekä pohjoiseen että itään. Novgorodin pohjoisille alueille, kuten Karjalaan ja itäiseen Suomeen, kristinusko levisi 1100-luvulla. Keskusseuduille rakennettiin kirkkoja ja erämaahan muodostui 1300-luvun lopulta alkaen pieniä erämaaluostareita. Aktiivisemmin kristillinen usko alkoi juurtua näille seuduille 1400-luvun lopulla. Tässä edesauttoi myös Venäjän kirkollinen itsenäistyminen. Moskovan patriarkaatti erosi Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudesta vuonna 1448.

1500-luvun lopun ja 1600-luvun alun sodissa Karjalan läntiset osat jäivät osaksi Ruotsin valtakuntaa. Tämä oli takaisku kirkon kehitykselle. Laatokan Karjalan palattua osaksi Venäjää 1700-luvun alussa ortodoksinen usko alueilla elpyi. Samalla alkoi jo vuosisatoja aiemmin perustetun Valamon luostarin kukoistusvaihe, jolla oli suuri merkitys ortodoksisuuden juurtumiselle Karjalaan ja Suomeen.

Kun Suomesta muodostettiin 1800-luvun alussa suuriruhtinaskunta yhdessä Laatokan Karjalan ja Kannaksen kanssa, tuli Suomeen pysyvästi ortodoksista väestöä. Ortodoksiväestöä asettui Venäjältä muuttaneiden kauppiaiden, sotilaiden ja virkamiesten myötä myös tärkeimpiin kaupunkeihin, esimerkiksi Viipuriin ja Helsinkiin.

Suomen kirkollinen hallinto järjestettiin ensin osana Pietarin hiippakuntaa. Vuonna 1892 perustettiin itsenäinen Suomen ja Viipurin arkkipiispanistuin, josta tuli samalla ensimmäinen Suomen ortodoksinen piispanistuin."

Venäjän keisarikunnan aikaan Suomessa oli paljon ortodokseja ja Suomeen rakennettiin paljon ortodoksisia sotilaskirkkoja esimerkiksi Vaasaan, Tampereelle ja Mikkeliin. Mikkelin kirkko purettiin, mutta nykyisin Mikkelissä on toinen kirkko. Kirkko on pyhitetty arkkienkeli Mikaelille. Itsenäistymisen 1917 ja Karjalan luovutuksen jälkeen kirkon jäsenistö alkoi vähetä, koska muun muassa karjalaisia käännytettiin luterilaiseen kirkkoon.

Hallinto

Suomen ortodoksisen kirkon arkkipiispa on Kuopiossa toistaiseksi, sillä arkkipiispanistuimen siirrosta Helsinkiin keskustellaan. Arkkipiispa Leo sanoi minulle, että “hän ei siirry Helsinkiin”. Vaikka arkkipiispa siirtyisikin Helsinkiin kirkon palvelukeskus säilyisi Kuopiossa. 

EDIT: 19.7.2018 Arkkipiispa siirtyi 1.1.2018 Helsingin Liisankadulle. Arkkipiispa varmasti tarkoitti sitä, että ei asu vakinaisesti Helsingissä, vaan loma-asunto pysyy Pielavedellä. 

Suomen ortodoksinen kirkko, Karjalankatu 1, Kuopio (c) http://mosaiikki.info/savo_fi.php?id=2011_05_kavely

Oma kuva

"Kirkon korkein päättävä elin on kirkolliskokous. Sen päätökset panee toimeen kirkollishallitus. Kirkollishallituksen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia, toiminnallisia ja taloudellisia hoitaa kirkon palvelukeskus, joka sijaitsee Kuopiossa.

Kirkollishallitus hoitaa kirkon yhteisiä asioita, huolehtii kirkolliskokouksen päätösten toimeenpanosta ja valvoo laajasti kirkon etua.

Kirkollishallitus
Kirkollishallitus (jota kutsutaan myös kirkollishallituksen kollegioksi) hoitaa kirkon yhteisiä asioita, huolehtii kirkolliskokouksen päätösten toimeenpanosta ja valvoo laajasti kirkon etua.

Kirkollishallituksen jäseniä ovat arkkipiispa, hiippakuntien piispat sekä kirkolliskokouksen omaksi toimikaudekseen valitsemat neljä asiantuntijajäsentä. Kirkolliskokous valitsee jokaiselle asiantuntijajäsenelle myös henkilökohtaisen varajäsenen.

Kirkollishallituksen asiantuntijajäseneksi voidaan valita ortodoksisesta kristillisestä vakaumuksesta tunnettu kirkon jäsen, joka ei ole vajaavaltainen.  Asiantuntijajäsenistä yhden tulee olla papin toimeen kelpoinen pappi ja yhden tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut.

Kirkollishallituksen tehtävänä on, jollei ortodoksisesta kirkosta annetussa laissa tai kirkkojärjestyksessä toisin säädetä:

hoitaa kirkon yhteistä hallintoa, taloutta ja toimintaa
antaa kirkolta pyydetyt lausunnot, jollei lausunnon antaminen ole säädetty kirkolliskokouksen tehtäväksi
valmistella asiat kirkolliskokoukselle
huolehtia kirkolliskokouksen päätösten täytäntöönpanosta
ohjata ja valvoa kirkolliskokouksen sen yhteyteen perustamien toimielinten työtä
valvoa kirkon ja seurakuntien etua työmarkkina-asioissa, ohjata kirkon ja seura- kuntien työnantaja- ja henkilöstöpolitiikkaa sekä neuvotella ja sopia kirkon ja seurakuntien puolesta niiden työntekijöiden palvelussuhteen ehdoista työehtosopimuslaissa (436/1946) säädetyssä järjestyksessä
huolehtia kirkollishallitukselle 73 ja 74 §:n mukaan kuuluvista kirkonkirjojen pitämiseen liittyvistä tehtävistä
määrätä kirkon yhteisistä kolehdeista
hoitaa ne tehtävät, jotka eivät kuulu kirkon muulle viranomaiselle.
Kirkollishallitus kokoontuu yleensä 6–8 kertaa vuodessa. Kokouksissa tehdyt päätökset uutisoidaan kirkon sivuilla jo kokouspäivänä. Uutiset päätöksistä ovat luettavissa myös tämän sivun alalaidasta (vuoden 2016 alusta lähtien). Kokousten pöytäkirjat eivät ole luettavissa kirkon sivuilta.

Kirkollishallituksen jäsenet vuoden 2019 lopussa päättyvällä toimikaudella:

Puheenjohtaja: arkkipiispa Leo
Jäsenet:
Helsingin metropoliitta Ambrosius
Oulun metropoliitta Elia
Joensuun piispa Arseni
rovasti Markku Salminen (varajäsenenä pastori Ioannis Lampropoulos)
Matti Tolvanen, lakimiesjäsen (varajäsenenä Risto Ikäheimo)
Hannele Meskus (varajäsenenä Maria Lampinen)
Liisa Toppila eli nunna Elisabet (varajäsenenä Ulla Saarinen)

Kirkolliskokous

Kirkolliskokous on Suomen ortodoksisen kirkon korkein päättävä elin. Asia tulee vireille kirkolliskokouksessa kirkollishallituksen esityksellä tai piispan, kirkolliskokouksen jäsenen, seurakunnan tai luostarin aloitteella.

Kirkolliskokous
Kirkolliskokous on Suomen ortodoksisen kirkon korkein päättävä elin. Sen jäseniä ovat hiippakuntien piispat ja apulaispiispat, yksitoista papiston vaalilla keskuudestaan valitsemaa papiston edustajaa, kolme kanttorien vaalilla keskuudestaan valitsemaa kanttorien edustajaa sekä kahdeksantoista valitsijamiesvaalilla valittua maallikkojen edustajaa.

Kirkolliskokous hoitaa kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta koskevia asioita sekä kirkon hengellisiä asioita ortodoksisesta kirkosta annetun lain 1 §:ssä säädetyissä rajoissa.

Kirkolliskokouksen tehtävänä on:

käsitellä kanonisia suhteita koskevat asiat
päättää tämän lain muuttamista ja kirkkoa koskevan muun lainsäädännön muuttamista koskevien ehdotusten antamisesta
hyväksyä kirkkojärjestys ja muuttaa sitä
päättää kahdessa edellisessä kohdassa tarkoitettuja asioita valmistelevien työryhmien ja toimikuntien perustamisesta
antaa kirkon lausunto kirkon kannalta periaatteellisesti tärkeissä asioissa
päättää hiippakunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä hiippakunnan rajojen muuttamisesta
valita piispat
hyväksyä kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja päättää vastuuvapaudesta
määrätä kirkon keskusrahastoon suoritettavista maksuista
vahvistaa kirkon toiminta- ja taloussuunnitelma sekä talousarvio
päättää seurakuntien, luostareiden ja kirkon tehtävää edistävien yhteisöjen avustamisesta
valita kirkollishallituksen jäsenet ja varajäsenet
valvoa kirkon toimintaa, hallintoa ja taloutta yleisesti
valita kirkon tilintarkastajat
päättää muista kirkolliskokouksen päätettäväksi säädetyistä ja määrätyistä asioista.
Asia tulee kirkolliskokouksessa vireille kirkollishallituksen esityksellä tai piispan, kirkolliskokouksen jäsenen, seurakunnan tai luostarin aloitteella. Aloitteiden jättöaika on kesäkuussa.

Kirkolliskokouksen asialistalla olevat asiat käsitellään ensin lähetekeskustelussa. Sen jälkeen ne siirretään valiokuntien valmisteltavaksi. Valiokunnat valmistelevat asioista mietinnöt, jotka tuodaan täysistuntoon kahdesti. Ensimmäisessä käsittelyssä asia laitetaan pöydälle, toisessa käsittelyssä kirkolliskokous tekee asiasta päätöksen. Asia voidaan poikkeustapauksessa lähettää myös uuteen valmisteluun valiokuntaan.

Kirkolliskokous asettaa valiokunnat koko toimikaudekseen. Kirkolliskokouksen pysyvät valiokunnat ovat lakivaliokunta, sivistysvaliokunta, hallintovaliokunta, talousvaliokunta ja tarkastusvaliokunta.

Kirkolliskokous kokoontuu vuosittain marraskuun lopulla. Täysistunnot ovat erikseen mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikille avoimia, mutta valiokunnat työskentelevät suljetuin ovin.

Kirkolliskokouksen päätökset uutisoidaan kirkon sivuilla jo kokouksen aikana ja valmis pöytäkirja on luettavissa kirkon sivuilta heti kun se on tarkistettu. Kirkon sivuilla ovat luettavissa myös kirkolliskokouksen aiemmat pöytäkirjat edellisen toimikauden alkuun saakka.

Vaaleilla valittujen kirkolliskokousedustajien toimikausi on kolmivuotinen.

Kirkolliskokouksen jäsenet valiokunnittain toimikaudeksi 2016–2019

Lakivaliokunta

Andreas Larikka
Marja Rauhala
Mikko Sidoroff
Matti Tolvanen
Sivistysvaliokunta

Arkkimandriitta Sergei
Maria Lampinen
Anatoli Lappalainen
Juhani Matsi
Risto Nordell
Juha Riikonen
Aleksander Roszczenko
Anna-Katriina Salmikangas
Aleksej Sjöberg
Vesa Uotila
Hallintovaliokunta

Tuovi Haikala
Pirjo Halonen
Veikko Halonen
Juha Lampinen
Sofia Laukkanen
Soili Penttonen
Mikael Sundkvist

Timo Tynkkynen

nunna Elisabet (Liisa Toppila)

Talousvaliokunta

Jarmo Ihalainen
Martti Kähkönen
Ioannis Lampropoulos
Mari Mattila
Varvara Merras-Häyrynen
Hannele Meskus
Marko Patronen
Ulla Saarinen
Markku Salminen
Tarkastusvaliokunta

Pirjo Halonen
Jarmo Ihalainen
Matti Tolvanen
nunna Elisabet

Piispainkokous muun muassa valvoo, että kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen päätökset ovat kirkon dogmien ja kanonien mukaisia.

Piispainkokous
Piispainkokouksen jäseniä ovat hiippakuntien piispat. Piispainkokous käsittelee kirkon hengellisiä asioita ortodoksisesta kirkosta annetun lain 1 §:ssä säädetyissä rajoissa.

Piispainkokous valvoo, että kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen päätökset ovat kirkon dogmien ja kanonien mukaisia. Jos piispainkokous katsoo päätöksen olevan ristiriidassa kirkon dogmien tai kanonien kanssa, asia on viipymättä saatettava päätöksen tehneen uudelleen käsiteltäväksi.

Piispainkokouksen tehtävänä on:

vahvistaa hiippakunnan piispan ja apulaispiispan vaali
kanonisesti asettaa virkaan ja vihkiä piispat
hyväksyä kirkollisissa toimituksissa käytettävät kirjat
vastata kirkon ulkomaansuhteista
antaa lausuntoja kirkolliskokoukselle ja kirkollishallitukselle
päättää hiippakunnan piispan esityksestä toimituskieltoon määräämisestä yli kuudeksi kuukaudeksi sekä pappeuden menettämisestä ja palauttamisesta
päättää niistä muista asioista, jotka kirkon kanonien sekä tämän lain ja kirkkojärjestyksen mukaan kuuluvat sen toimivaltaan.
Piispainkokous kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa. Piispainkokouksen päätöksistä uutisoidaan kirkon sivuilla, mutta pöytäkirjat eivät ole julkisia.

Suomen ortodoksisen kirkon palvelukeskuksessa hoidetaan kirkollishallituksen toimivaltaan kuuluvia hallinnollisia, toiminnallisia ja taloudellisia asioita. Palvelukeskuksen työntekijät avustavat lisäksi arkkipiispaa, hiippakuntien piispoja ja piispainkokousta näiden toimivaltaan kuuluvissa tehtävissä ja niiden valmistelussa.

Kirkon keskustalon katolla oleva risti
Palvelukeskus ja arkkipiispan kanslia työllistävät Kuopiossa sijaitsevassa kirkon keskustalossa yhteensä 21 henkilöä. Lisäksi muissa hiippakuntakanslioissa, kirkon viestinnässä ja seminaarilla työskentelee yhteensä 11 henkilöä. Palvelukeskuksen henkilöstön esimiehenä toimii palvelukeskuksen johtaja.

Palvelukeskuksen työ on jaettu useisiin eri osa-alueisiin, joissa huolehditaan erilaisista seurakuntien ja koko kirkon yhteisistä toiminnoista.

Taloustoimisto

Taloustoimistoa johtaa talouspäällikkö. Hänen lisäkseen taloustoimistossa työskentelee seitsemän taloussihteeriä. Taloustoimisto maksaa useimpien kirkon ja seurakunnan palveluksessa työskentelevien palkat ja vastaa myös lähes kaikkien seurakuntien kirjanpidosta, tilinpäätöksistä ja talousasioihin liittyvästä neuvonnasta.

Taloustoimistolla on vastuu myös kirkon keskusrahastosta ja kirkon omasta eläkejärjestelmästä. Lisäksi taloustoimisto seuraa kirkon taloutta ja tuottaa talousasioihin liittyvää tietoa päätöksentekoa varten.

Keskusrekisteri

Keskusrekisterin esimiehenä toimii palvelukeskuksen johtaja. Rekisterin toiminnasta huolehtii käytännössä kirkon tiedonhallinnan asiantuntija. Hän toimii myös kirkon rekisterinhoitajana. Rekisterinhoitajan lisäksi keskusrekisterissä työskentelee kolme rekisterisihteeriä.

Keskusrekisteri hoitaa seurakuntien, luostareiden ja keskusarkiston kirkonkirjojenpitoa. Keskusrekisteri ylläpitää kirkon sähköistä jäsentietojärjestelmää ja keskusrekisterin arkistoa sekä tarjoaa virkatodistus- ja sukuselvityspalveluja.

Henkilöstö- ja lakipalvelut

Henkilöstö- ja lakipalveluista vastaa palvelukeskuksen johtaja. Hän valvoo kirkon työnantajapolitiikkaa, toimii työehtosopimusasioissa työnantajan edustajana koko kirkon tasolla ja neuvoo seurakuntia erilaisissa henkilöstöön ja hallintoon liittyvissä asioissa. Palvelukeskuksen johtaja vastaa myös kirkon keskusrahaston sijoituksista yhdessä yhdessä yhteistyötahojen asiantuntijoiden kanssa.

Lakiasioiden asiantuntijana kirkon palvelukeskuksessa toimii kirkon lakimies. Hän neuvoo, ohjeistaa ja valvoo sekä koko kirkon että seurakuntien ja luostareiden hallinnon hoitoa. Kirkon henkilöstön ja luottamushenkilöiden koulutus kirkkoa koskevan lainsäädännön ja siinä tapahtuvien muutosten osalta on myös keskeinen osa hänen työkenttäänsä. Lisäksi hän toimii sekä kirkolliskokouksen että kirkollishallituksen istuntojen sihteerinä.

Kasvatus- ja koulutusasiat

Kirkon edunvalvonnasta ja verkostoyhteistyöstä kaikissa ortodoksisen uskonnon opetukseen sekä kirkolliseen kasvatukseen ja koulutukseen liittyvissä asioissa vastaa kirkon kasvatuasiain koordinaattori. Hän vastaa myös kirkon omien opintojen järjestelyistä, maahanmuuttajatyön kehittämisestä ja kirkon yhteistyösopimuksista Filantropia ry:n, ONL ry:n, PSHV ry:n ja Valamon opiston sekä Ortodoksisen seminaarin kanssa.

Kiinteistöpalvelut

Kirkon kiinteistöpalveluista vastaa kiinteistöpäällikkö. Hän vastaa kirkon edustajana kirkon suunnitteilla olevista remonttiprojekteista, keskushallinnon kiinteistösopimusten kilpailutuksesta, kirkon omistusasuntojen huoneistosuunnitelman tekemisestä sekä kirkon omistamien kiinteistöjen sekä asuntojen huoltoon liittyvistä asioista.

Kiinteistöpäällikkö antaa myös asiantuntija-apua seurakunnille ja luostareille ja tekee esitykset keskusrahastosta jaettavien peruskorjausavustusten jakamisesta.

Viestintä- ja julkaisupalvelut

Kirkon viestinnästä vastaa kirkon vastaava tiedottaja. Hän huolehtii kirkon www-sivujen ja sosiaalisen median kanavien sisällöntuotannosta ja kehityksestä, kirkon mediatiedotteista ja sisäisestä viestinnästä. Lisäksi hän neuvoo seurakuntia viestintään liittyvissä asioissa. Vastaavan tiedottajan lisäksi kirkon viestintäpalveluissa työskentelee puolipäiväinen venäjänkielinen tiedottaja.

Kirkon julkaisupalveluista vastaa apulaispiispa. Ainoa vuosittainen julkaisu on kirkkokalenteri liturgisine ohjeineen. Muussa julkaisutoiminnassa on viime vuosina keskitytty jumalanpalveluskirjallisuuteen.

Kirkon palvelukeskuksessa työskentelee myös kaksi IT-asiantuntijaa.

Ortodoksinen seminaari

Joensuun keskustassa sijaitseva Ortodoksinen seminaari toimii osana ortodoksisen kirkon palvelukeskusta piispainkokouksen valvonnassa. Yhdessä Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelman kanssa seminaari jatkaa suomalaisen ortodoksisen teologian opetuksen vuonna 1918 alkanutta perinnettä.

Ortodoksinen seminaari on ortodoksisen kirkon koulutuslaitos, jonka päätehtävä on ortodoksisen liturgisen perinteen sekä kirkollisen elämäntavan ja perinteen välittäminen Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian opiskelijoille eli kirkon mahdollisille tuleville työntekijöille.

Seminaarilla suoritetaan teologian maisterin tutkintoon kuuluvista soveltavista opinnoista liturgiset harjoitukset, homileettiset harjoitukset sekä käytännön soveltavat harjoitukset. Seminaarilla järjestetään myös omaa opetusta, joka perehdyttää kirkon elämään ja perinteeseen.

Ortodoksisella seminaarilla työskentelee kolme henkilöä: seminaarin johtaja, kirkkomusiikin opettaja ja seminaarin emäntä."

"Suomen ortodoksinen arkkipiispakunta

• Kirkko kuuluu autonomisena kirkkona Konstantinopolin ekumeeniseen patriarkaattiin.

• Ortodokseja Suomessa on noin 60 000 eli 1,1 % väestöstä. 

• Ortodoksinen kirkko on toinen Suomen valtionkirkoista. 

• Kirkon johtaja on arkkipiispa Leo (2001 -)

• Hiippakuntia 3 Helsingin (arkkihiippakunta), Oulun ja Karjala-Kuopion

• Seurakuntia 12, luostareita 2

• Suomen ortodoksinen kirkko on ainoa paikalliskirkko, joka noudattaa gregoriaanista kalenteria. 

• Kirkon talous perustuu kirkollisveroon, jota kerätään jäsenistöltä.

• Arkkipiispanistuin ja kirkollishallitus sijaitsevat Kuopiossa. Edit 6.3.20 arkkipiispanistuin sijaitsee Helsingissä. 

• Kirkko on jäsenenä mm. Suomen ekumeenisessa neuvostossa (SEN), Euroopan kirkkojen konferenssissa sekä kirkkojen maailmanneuvostossa."

Tilastoja

"Suomen ortodoksisen kirkon väestötilastot vuodelta 2016 ovat valmistuneet. Niistä käy ilmi, että runsaana jatkuva kirkkoon liittyminen ei riitä tällä hetkellä paikkaamaan väestön ikärakenteesta ja kasteiden vähenemisestä johtuvaa jäsenmäärän laskua. 

Kirkon jäsenmäärään vaikuttavia muuttujia on neljä. Lisäävästi siihen vaikuttavat kasteet ja kirkkoon liittymiset, vähentävästi puolestaan kuolemat ja kirkosta eroamiset.

Kirkkoon liittymisten ja siitä eroamisten osalta vuosi 2016 sisälsi hyviä uutisia.

Ortodoksiseen kirkkoon liittyi viime vuonna 912 henkeä. Liittyneiden määrä pysytteli siis hyvänä, 2000-luvun alussa saavutetulla tasolla. Kirkon jäsenmäärää kasvattaa yhä sekä maahanmuutto että erityisesti suurissa seurakunnissa tehtävä aktiivinen katekumeenityö.

Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärän ennustetaan vähenevän vuosi vuodelta, koska kasteet vähenevät ja kuolemat lisääntyvät. Kirkosta eroaminen vähenee, mutta edelleen kirkosta eroaa satoja ihmisiä vuodessa. Eroaminen johtuu maallistumisesta ja siitä, että ollaan tyytymättömiä kirkkoon, ja nämä syyt ovat hyvin yleisiä Suomessa. Lisäksi suurin osa ortodoksisen kirkon jäsenistä on ”tapakristittyjä”, eli ovat kirkossa vain sen takia, kun perinne on olla. 

Kirkon jäsenistä 791 kuoli vuoden 2016 aikana. Poisnukkuneiden määrä vastasi edelleen pitkän ajan keskiarvoa, mutta jäsenistön ikäjakauman perusteella luvun voidaan ennustaa tulevina vuosina kasvavan.

Sen sijaan kasteiden määrä on vähentynyt tasaisesti koko 2010-luvun. Perhettä perustavat ikäluokat ovat pieniä ja monilla perheen perustaminen siirtyy eri syistä lähemmäs 30 vuoden ikää. Vuonna 2016 kastettiin vain 385 lasta.

Näin kirkon kokonaisjäsenmäärä pieneni neljäntenä vuotena peräkkäin. Vuoden 2016 lopussa kirkkoon kuului 60 566 henkeä, 311 vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa.

Karjalan hiippakunnan 10 seurakuntaan kuului 20 368 jäsentä, Helsingin hiippakunnan kahdeksaan seurakuntaan 33 829 ja Oulun hiippakunnan neljään seurakuntaan 6 058 jäsentä.

Suomen ortodoksisen kirkon jäsenmäärän kasvu on pysähtynyt, vaikka kirkkoon liityttiin enemmän kuin siitä erottiin. Kirkkoon liittyi viime vuonna 1009 henkilöä ja kirkosta luopui yhteensä 926 henkilöä. Ortodoksiseen kirkkoon kuului vuoden 2014 lopussa 61 006 henkeä – yhden helsinkiläisen evankelis-luterilaisen seurakunnan verran.

Kirkon kokonaisjäsenmäärä pieneni nyt toisena vuotena peräkkäin. Vuonna 2013 jäsenmäärä pieneni 111 hengellä, nyt tuore tilasto näyttää 188 hengen vähennystä. Kastettujen ja kirkkoon liitettyjen määrä ei riittänyt korvaamaan kuolleita ja kirkosta luopuneita.

Kirkosta eroaminen on lisääntynyt kirkossa koko 2000–luvun. Eroaminen ortodoksisesta kirkosta myötäilee evankelis-luterilaisen kirkon erotilastoja, joskin huomattavasti pienemmällä henkilömäärällä.

Miksi kirkosta erotaan?
Ortodoksisesta kirkosta erotaan hyvin samankaltaisista syistä kuin muistakin kirkoista. Tämä käy ilmi Mari Kontturin Itä-Suomen yliopistossa vuonna 2011 tarkastetusta käytännöllisen teologian pro gradu -tutkielmasta ”Ortodoksisesta kirkosta eroamisen syyt 2008”.

Päätös kirkosta eroamiseen on yleensä syntynyt hitaasti, pidemmän pohdinnan seurauksena. Elämänkatsomukselliset ja taloudelliset syyt selittivät hyvin suuren osan eroamisista. Myös ortodoksisesta perinteestä vieraantuminen, syrjiviksi koetut uskonnonopetuksen järjestelyt ja haluttomuus ylläpitää ortodoksista identiteettiä luterilaisessa suvussa tai ympäristössä nousivat esiin. Sen sijaan kirkon toimintatavat tai henkilöstö nimettiin eroamiseen liittyneiksi syiksi hyvin harvoin, sillä monet tunsivat ortodoksisen kirkon ja kulttuurin itselleen läheiseksi siitä erottuaankin. Kontturi päätyykin johtopäätöksissään toteamaan, että erojen syissä on paljon sellaisia, joihin kirkko voi omalla toiminnallaan vaikuttaa varsin vähän.

Kirkkoherra Iivo Suvanto. (Kuva/Photo: Joensuun ortodoksinen seurakunta)
Kirkkoherra Iivo Suvanto.
(Kuva/Photo: Joensuun ortodoksinen seurakunta)
Rovasti Iivo Suvanto on toiminut vuodesta 1983 pappina Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa, joka on kirkon toiseksi suurin seurakunta. Kirkkoherraksi hänet valittiin viisi vuotta sitten.  Viime vuonna seurakuntaan liittyi 76 henkeä ja erosi 75. Isä Iivo on pohtinut kirkosta luopumisen syitä. Mitään yleistä selitystä ei hänen mielestä asialle ole.

”Nykyisin kirkosta erotaan klikkaamalla netissä tai ilmoituksella maistraattiin. Kirkosta luopumiselle ei tarvitse ilmoittaa syytä ja siksi tarkkaa tietoa tästä ei ole olemassa.”

Suvanto mainitsee Mari Kontturin tutkielman, jossa eroamisen syitä on selvitetty.

”Mutta yleisesti voidaan sanoa, että herkimmin kirkosta luopuvat henkilöt, joille kirkolla ei ole merkitystä. Esimerkiksi veroprosentin korotus aiheuttaa eroamisissa piikin”, on isä Iivo huomannut. ”Vaikea taloudellinen tilanne saa ihmiset pohtimaan menojen vähentämistä.”

Yhteiskunnalliset vai henkilökohtaiset syyt?

Yhteiskunnassa käytävä keskustelu näkyy myös ortodoksisessa kirkossa.

”Eropiikin aiheuttivat 2010 YLEn Suuri homoilta –ohjelma ja viime vuoden lopulla eduskunnassa käyty keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta. Vaikka kirkko ei sinänsä ollut näissä asioissa osapuolena, eroajat ilmeisesti mielsivät kirkot kokonaisuudeksi.  Meidänkin kirkossamme kuultiin avioliittolakiin liittyviä kannanottoja, jotka saattoivat vaikuttaa eropäätökseen”, huomauttaa isä Iivo.

Suvannon mukaan kirkosta luopumisen aiheuttavat joskus hyvin henkilökohtaiset syyt ja ongelmat.

”Tällöin erotaan mielenosoituksellisesti, vaikka eroaminen ei auta itse ongelman ratkaisemisessa.”

Myönteisenä asiana isä Iivo kertoo, että hänen tietoonsa ei ole tullut tapauksia, jossa eroaja olisi kokenut tulleensa seurakunnan kaltoin kohtelemaksi tai syrjityksi.

Vuoden 2014 päättyessä Karjalan hiippakunnan 11 seurakuntaan kuului 20 393 jäsentä, Helsingin hiippakunnan kahdeksaan seurakuntaan 33 597 ja Oulun hiippakunnan viiteen seurakuntaan 6 659 jäsentä. Lintulan luostarin sisaristossa oli yhdeksän ja Valamon luostarin veljestössä yksitoista jäsentä.

Seurakunnista jäsenmäärältään suurin on Helsingin seurakunta, johon kuului  viime vuoden lopussa 20 002 jäsentä. Seuraavina ovat Joensuun (5 649), Kuopion (4 051), Tampereen (3 132) ja Turun (2 848) seurakunnat. Jäsenmäärältään pienin on Kiuruvesi (452 jäsentä). Muita alle tuhannen jäsenen seurakuntia ovat mm. Lieksa (662), Rautalampi (696), Kotka (968), Mikkeli (980) ja Hämeenlinna (999). Lieksan seurakunta liitettiin Joensuun seurakuntaan tämän vuoden alussa.

Aristarkos Sirviö"

"Taulukko 2. Syntyneiden ja kuolleiden keskinäiset suhteet sekä Karjalan hiippakunta Syntyneet 39,2 % 36,3 % Kuolleet 60,8 % 63,7 % Helsingin hiippakunta Syntyneet 49,5 % 49,8 % Kuolleet 50,5 % 50,2 % Oulun hiippakunta Syntyneet 36,8 % 38,6 % Kuolleet 63,2 % 61,4 % Seurakunnittain syntyneiden suhdetta kuolleisiin on verrattu myös suhdeluvulla, jotta seurakuntien erilainen koko ei vaikeuttaisi vertailua. Liitteen 5 pylväsdiagrammeissa (s ) lukuarvo 1,00 merkitsee, että syntyneitä ja kuolleita seurakunnassa on yhtä paljon. Jos luku on pienempi kuin 1, kuolleita on enemmän kuin syntyneitä. Jos luku taas on suurempi kuin 1, syntyvyys on kuolleisuutta suurempi. Lisäksi on verrattu kahta ajanjaksoa, toinen vuodesta 1984 lähtien ja toinen vuodesta 2006 lähtien. Viimeksi mainittu vastaa osapuilleen tämän hetkistä kehitystilannetta. Vuosina Helsingin hiippakunnan syntyvyys/kuolleisuus-suhde on ollut 0,99, Oulun hiippakunnassa 0,63 ja Karjalan hiippakunnassa 0,57. Koko kirkon suhdeluku on 0,76, eli niin ikään taantuva. Jos hiippakuntien jäsenmäärän muutoksia syntyvyys/kuolleisuus-akselilla verrataan hiippakunnan väkilukuun, Karjalan hiippakunnan jäsenmäärä on tarkastelujaksolla vähentynyt 15,2 %, Oulun hiippakunnan pienentynyt 18,8 % ja Helsingin hiippakunnan kasvanut 0,5 %. Karjalan hiippakunnassa vain Joensuussa syntyvyys kasvattaa väkilukua. Viime vuosina Lieksassa kuolleisuus on ollut 7,7 kertaa syntyvyyttä suurempi. Helsingin hiippakunnassa vain Helsingissä ja Tampereella syntyvyys ylittää kuolleisuuden. Oulun hiippakunnassa ei yksikään seurakunta ylitä raja-arvoa 1,00."

Laki ja oppi

Suomen ortodoksisella kirkolla on oma asema Suomen lainsäädännössä, koska kirkko on yksi Suomen valtionkirkoista. Toinen valtionkirkko on Suomen evankelis-luterilainen kirkko, johon kuuluu vajaa 69 % suomalaisista. Valtionkirkko tarkoittaa kirkkoa, tai muuta uskonnollista yhdyskuntaa, joilla on oikeus verottaa jäseniään, kunnilla on velvollisuus järjestää uskonnonopetusta ilman pyyntöä, jos siellä on vähintään 3 kirkkoon kuuluvaa jäsentä, oma asema laissa, erilaisia velvollisuuksia ja kirkon työntekijät rinnastetaan valtion työntekijöihin. Lakia eikä kirkkojärjestystä en saanut tähän.

Muista maista Suomeen muuttaneita ortodokseja ei kirjata automaattisesti seurakuntiin, vaan heidät rekisteröidään väestörekisteriin. Heidän on liityttävä seurakuntaan, että heidät Suomen lain mukaan voidaan tulkita ortodokseiksi. Tästä syystä ortodoksiseurakuntien alueilla voi olla useita seurakuntaan kuulumattomia "piilo-ortodokseja". Ortodoksisella kirkolla on myös jäsentensä tilastointivelvollisuus.

Kaste ortodoksisessa kirkossa suoritetaan vain kerran. Jos muu kristitty liittyy ortodoksiseen kirkkoon, hänet mirhavoidellaan (paitsi kat. kirkossa, jossa sakramentit ovat niin lähellä toisiaan, että katumuksen sakramentti ja ehtoollinen riittää). Jos eronnut ortodoksi palaa kirkon jäsenyyteen hänen on palattava katumuksen ja ehtoollisen sakramentin kautta. Periaatteessa missään muussa palveluksessa kuin liturgiassa ei jaeta ehtoollista, liturgioita toimitetaan sunnuntaisin, joskus myös keskellä viikkoa.

Koronapandemian aikaan vuonna 2020-21 ehtoollisen jaosta on voinut sopia papiston kanssa. Kirkossa on ollut myös kirkkojen pihoilla jaettavia ehtoollisia. Yleensä ehtoollisen jaossa on käytetty samaa lusikkaa, mutta korona-aikana ehtoollinen jaettiin eri lusikoista. 

Sairas tai muuten huonokuntoinen voi sopia asiasta papin kanssa. Lisäksi jos haluaa paastota tiukemmin kuin Kirkko opettaa tai paastolle on muu este (alipaino, sairaus, muu syy) tästäkin on hyvä sopia rippi-isän kanssa.

Jos Kirkon jäsen tekee itsemurhan, ruumiin siunaamiseen tarvitaan piispan lupa.

Kun kirkot jakaantuivat vuonna 1054, katolisen ja ortodoksikirkon väliset kirkonkiroukset purettiin vasta 1965.

  Ortodoksiset pappeuden asteet ovat diakoni pappi ja piispa. Näistä papilta ja piispalta voi pyytää siunauksen. Munkilta, diakonilta ja nunnalta eikä maallikolta ei voi pyytää siunausta (testattu on). Suositellaan, että piispaa/pappia tervehditään pyytämällä siunausta, koska jotkut papit/piispat voivat ruveta siunaamaan automaattisesti. 

Jumalanpalvelus kestää kauemmin kuin luterilaisessa kirkossa, koska siinä on eri osia. Pääsiäinen on ortodokseille tärkeämpi kuin joulu, koska ortodoksit iloitsevat Kristuksen ylösnousemusta, koska Kristus voitti kuolemalla kuoleman ja nousi kolmantena päivänä. Pääsiäisjuhla kestää 40 päivää ja Suuri paasto (pääsiäspaasto) kestää 40 päivää ja viikon. Viikkoa kutsutaan Suureksi viikoksi. Kirkkovuosi ortodokseilla alkaa 1.9, ja siinä on 12 suurta juhlaa pääsiäisen lisäksi, 4 pidempää paastonaikaa, lukuisia pieniä juhlapäiviä ja keskiviikko ja perjantai ovat paastopäiviä, muutamaa paastotonta viikkoa lukuunottamatta. 

Ortodoksisen liturgian osat ovat:

Proskomidi

Opetettavien Liturgia 

Uskovaisten Liturgia 

Ehkäisyyn ei ole mielipidettä, mutta pitkässä juoksussa sitä ei hyväksytä.

Igumeni/igumenia päättää, ketä luostariin otetaan.

Abortti on sallittua vain siinä tilanteessa, kun äidin/lapsen henki on vaarassa.

Avioliitto on miehen ja naisen asia. Rakkaus on tahdon asia. 

Esiaviolliseen seksiin kirkko suhtautuu kielteisesti. Kirkko sallii vain naisen ja miehen väliset avioliitot.

Igumeni Sergeiltä kysyttyä kristinoppileirillä (tiedot vuodelta 2017)

Mikä on sun pappeuden aste = pappi

Kuinka montaa kieltä puhut = 2, suomi, enkku

Minkälaiseksi koet maailmantilanteen = huolestunut, luottaa Jumalaan

Minkälaista on luostarin johtaminen = hallinto, rankaiseminen hankalaa ihmisten kohtaaminen, paljon matkustaminen positiivista

10 Munkkia ja 3 Noviisia luostarissa

Ihannemäärä 40 Munkkia, eli nykyinen X4

Mikä on sun suhtautuminen rasismiin = ei hyväksy

         

Suomen ortodoksisen kirkon jäsenistön vähenemistä selittävät jäsenistön korkea ikärakenne. Suomen ortodoksisen kirkon kuolleisuus on 700-800 jäsentä vuositasolla. Varsinkin ortodoksiset nuoret ja kirkkoon liittyneet ovat maallistuneita. Kirkon jäsenistö on naisvaltaista. Kirkko hyväksyy saattohoidon, muttei eutanasiaa. Jos kirkon jäsen tekee itsemurhan, henkilön siunaamiseen tarvitaan piispan lupa. Kirkko suhtautuu kielteisesti tuhkaukseen, mutta jos vainaja on itse elinaikanaan ilmaissut haluavansa tuhkauksen, se voidaan tehdä (uurnat ovat halvempia kuin arkut).  Kirkon hiippakunta- ja seurakuntamallit muuttuvat 1.1.2021. Lisätietoa. Kirkossa on nuorten vaikuttamismahdollisuuksia. Näistä vastaa ONL Ry.

Kirkollisvero on vähän suurempi kuin luterilaisessa kirkossa, johtuen pienestä jäsenmäärästä. Kirkko yrittää vähentää kiinteistöjään, ja keskittää toimintaansa "seurakuntakeskuksiin", eli seurakunnan suurimpiin jäsenkeskittymiin (itse keksimä sana tuo seurakuntakeskus), koska kirkon mukaan tärkeämpää on toiminta kuin kiinteistöt. 

Isommat ja nuoremmat seurakunnat voivat myös järjestää nuorisotoimintaa, vaikka jotkut pienetkin järjestävät sitä. Lapsi- ja senioritoimintaa järjestetään melkein kaikissa seurakunnissa.

Esimerkki tosielämästä: Olen yrittänyt ottaa yhteyttä Saimaan ortodoksiseen seurakuntaan, jos se järjestäisi hallinnollisen keskuksensa, Varkauden alueella nuorisotoimintaa, mutta tätä ei ole järjestetty resurssisyistä. Seurakunnan resurssit riittävät vain yhteen retkeen

Kun ortodoksi menee kirkkoon, hän tekee yleensä ristinmerkin, joka tehdään niin, että oikean käden peukalo, etusormi ja keskisormi laitetaan yhteen. Loput kaksi sormea puristetaan kämmentä vasten ja käsi kulkee otsan, rinnan, oikean ja vasemman olkapään kautta. Lopuksi vielä kumarretaan kevyesti.

sormien asento © 02oph.fi/etälukio/uskonto/kurssi2 

 Ikoni 

En käsittele tässä nyt ikonia populaarikulttuurissa, vaan pyhänä kuvana.

Ikoni, pyhä kuva, ikkuna iäisyyteen, ikkuna taivaaseen, ikkuna pyhyyteen… rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ortodoksit eivät pidä ikonia tauluna, vaan uskonnonharjoitusvälineenä, kuten virsikirja on luterilaisille. Ikoni on rukouksen välikappale. Ikonimaalari ei kirjoita ikoniin nimeään, koska työ tehdään Jumalan kunniaksi. 

Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain uskontunnustuksen määritelmät:uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi.

Aasinsiltaa pääsemmekin muihin pyhiin toimituksiin

Muut pyhät toimitukset:

Hautaus ja vainajien muistelu

"Ortodoksi valmistautuu kuolemaan, jos se on ennalta tiedossa. Sakramentit, kuten katumus, ehtoollinen ja sairaanvoitelu, kuuluvat kirkon jäsenen kuolemaan valmistautumiseen. Lisäksi jäsen voi osallistua papin kanssa sielunhoidolliseen keskusteluun. Pappi voi myös tulla kuolevan jäsenen kotiin tai hoitolaitokseen. Pappi voi myös tuoda ehtoollisen mukanaan ja rukoilla kuolevan puolesta. Kun ortodoksi kuolee, läheiset ottavat välittömästi yhteyttä vainajan kotiseurakuntaan. Seurakunnan kanssa sovitaan yksityiskohdista: koska ja missä vainaja siunataan ja mihin vainaja haudataan. Itse palvelus on liturginen kokonaisuus, ilman muuttuvia tekijöitä  Musiikista ja muista palveluksen yksityiskohdista ei tarvitse sopia. Jos papin toivotaan olevan paikalla muistotilaisuudessa, tästäkin on hyvä sopia etukäteen. 

Halutessaan papin kanssa voi sopia myös muistopalveluksen, eli panihidan järjestämisestä. Se toimitetaan 3., 9., 40. sekä puolen vuoden ja vuoden päästä kuolemasta. Halutessaan sen voi toimittaa myös hautajaisten yhteydessä, jos resurssit sen sallivat. 

Ortodoksisen perinteen mukaan vainaja siunataan kolmantena päivänä kuolemasta. Käytännössä tämä on harvoin mahdollista resurssien puutteen ja muiden hautajaissyiden, kuten ruumiinavauksen vuoksi. 

Vanhan perinteen mukaan omaiset huolehtivat vainajan pesemisestä, pukemisesta ja arkkuun laittamisesta, mutta nykyisin tämä työ jätetään usein hautaustoimiston tehtäväksi. Halutessaan omaiset voivat sopia hautaustoimiston kanssa siitä, että ovat mukana auttamassa vainajaa arkkuun laitettaessa. Vainajan rinnalle arkkuun asetetaan pieni ikoni. Arkkuun voi halutessaan laittaa myös kukkia.

Hautajaispäivänä omaiset kerääntyvät pyhäkköön odottamaan vainajaa, joka tuodaan kirkkoon noin varttia ennen palveluksen alkua. Suitsutusastiaa kantava pappi ottaa hänet vastaan kirkon ovella. Myös kanttori ja muut saapuvilla olevat kirkkolaulajat ovat mukana vastaanotossa. Arkkua kirkkoon kannettaessa lauletaan Pyhä Jumala -veisua.

Arkku kannetaan keskelle kirkkoa ja avataan. Mikäli vainaja on kieltänyt arkun avoinna pitämisen tai sen avaamiselle on muita esteitä, hautaus toimitetaan arkku suljettuna.

Omaisille jaetaan hautaustoimituksen ajaksi käteen kirkkokynttilät eli tuohukset. Varsinaisen hautauspalveluksen aikana on tapana seistä.

Ortodoksinen hautaustoimitus on ennen kaikkea rukousta vainajan kuolemattoman sielun puolesta. Sen aikana toistetaan usein lyhyttä rukousta: "Saata, Herra, lepoon nukkuneen palvelijasi sielu". Tämä rukous sopii hyvin myös kuolinilmoitukseen tai kukkalaitteeseen liitettäväksi muistolauseeksi. Paljon käytettyjä muistolauseita ovat myös ”Ollos iäti muistettu” ja "Iankaikkinen muisto". Tarkoitukseen sopii hyvin myös pääsiäistropari ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi”.

Hautaustoimituksen loppupuolella tuohukset sammutetaan ja omaiset jättävät tuonilmaisiin siirtyneelle arkun äärellä viimeiset jäähyväiset lukemalla hiljaa mielessään rukouksen hänen sielunsa puolesta, pyytämällä häneltä hiljaisuudessa anteeksi ja siunaamalla häntä ristinmerkillä. Vainajan rinnalla olevaa ikonia suudellaan. Monet haluavat myös hyväillä vielä kerran rakkaan omaisen poskea tai kättä. Jos nämä tavat eivät tunnu luontevilta, saattoväkeen kuuluvat voivat hyvästellä vainajan yksinkertaisesti seisomalla hetken arkun äärellä.

Hyvästien jälkeen pappi siunaa vainajan arkkuun ristinmuotoisesti laitettavalla hiekalla. Tämän jälkeen arkku suljetaan. Kukat voi laskea arkulle tässä vaiheessa tai jäähyväisten yhteydessä. Sään salliessa ne voidaan laskea myös haudalle.

Varsinainen hautauspalvelus kestää noin puoli tuntia. Hyvästien jättämiseen kuluu aikaa saattoväen koosta riippuen muutamista minuuteista noin puoleen tuntiin.

Kirkosta poistutaan niin, että pappi ja laulajat kulkevat arkun edellä. Hautausmaalle ajettaessa pappi ajaa ruumisauton edellä.

Hautaan laskemisen jälkeen toimitetaan lyhyt litaniapalvelus, jonka jälkeen hauta peitetään ja sen äärellä lauletaan yhdessä joku yhdessä sovittu tai kanttorin ehdottama kirkkoveisu. Tämän jälkeen siirrytään vapaamuotoiseen muistotilaisuuteen, jos sellainen on järjestetty. Myöhemmin haudalle toimitetaan yksinkertainen muistomerkki – esimerkiksi puusta tai metallista tehty risti. Kookkaat hautakivet eivät ole kuuluneet ortodoksiseen perinteeseen, mutta hautamuistomerkin muoto on täysin omaisten harkittavissa. Sen suunnitteluun vaikuttaa paljon myös se, minkälaiselle hautausmaalle vainaja on haudattu.

Tuonilmaisiin siirtyneet eivät kuulu enää elävien muodostamaan seurakuntaan, mutta he ovat edelleen kirkon jäseniä. Siksi vainajien muistoksi on tapana toimittaa muistopalveluksia vielä hautauksen jälkeenkin. Ensimmäinen näistä voidaan toimittaa heti kuolinpäivänä. Perinteen mukaan seuraava muistopalvelus on tapana toimittaa 40 päivän kuluttua kuolemasta joko kirkossa tai haudalla. Tämän toimittamisesta voi sopia papin kanssa jo hautajaisten yhteydessä tai siitä voi soittaa seurakuntaan myöhemmin. Usein omaiset pyytävät pappia toimittamaan panihidan myös vuosittain vainajan kuolinpäivänä.

Edesmenneitä muistetaan päivittäin myös yksityisessä rukouksessa. Kirkossa vainajien muistelu tapahtuu sytyttämällä tuohus vainajien muistelupöydälle. Myös pappia voi pyytää rukoilemaan tuonilmaisiin siirtyneiden rakkaiden puolesta täyttämällä kirkon eteisessä tarkoitukseen varatun muistelulapun, johon kirjoitetaan muisteltavien etunimet. Lappu jätetään kirkon isännöitsijän pöydälle, josta ponomari eli alttaripalvelija toimittaa sen papille."

Oma mielipiteeni: Itse olin niin maallistunut ortodoksi, etten uskonut ylösnousemukseen. Hautajaisiin en mennyt edes pakosta. 

Munkkeus/Nunnuus 

---

"Munkki (kreikaksi: monahos [yksinäinen, yksin eläjä] venäjäksi: monah) on munkiksi vihkimykseen kuuluvat lupaukset antanut miespuolinen kilvoittelija.

Nunna (kreikaksi: monahi, venäjäksi: monahija) taas on vastaavat lupaukset antanut naispuolinen kilvoittelija.

Ortodoksisen kirkon perinteen sekä kanonisen järjestyksen mukaisesti munkkien ja nunnien tulee pääsääntöisesti asua luostareissa. Munkeille on omat luostarinsa ja nunnille omansa. Ns. sekaluostareita ei Suomessa ole ainoatakaan eikä niitä yleensä ole muuallakaan, ne eivät kuulu ortodoksiseen perinteeseen. Perinteestä poiketen esim. Suomessa on munkkeja ja nunnia, jotka asuvat luostarin ulkopuolella - maailmassa - ja usein he toimivat hengellisessä mielessä jonkin piispan, tavallisimmin oman hiippakuntansa piispan alaisuudessa ja kanonisessa käskyvallassa. Näiden lisäksi maailmassa - luostarin ulkopuolella - asuu ja työskentelee joitain luostarin veljestöön kuuluvia munkkeja esim. pappeina ja opetustyössä.

Lupaukset

Munkki tai nunna antaa vihkimyksensä yhteydessä lupaukset

olla nöyrä ja kuuliainen kirkkoa ja luostarin esimiestä kohtaan,elää köyhyydessä sekäelää naimattomana ja siveellisessä puhtaudessa.

Lupaukset eivät ole päämääriä vaan välineitä pelastukselle. Vihkimyksen suorittaa useimmiten hiippakunnan piispa, vaikka sen voi suorittaa pappismunkkikin tai miesluostarin johtaja. Vihkiminen tapahtuu yleensä luostarin kirkossa veljestön tai sisariston läsnä ollessa.

1. Nöyryys ja kuuliaisuus

Nöyryys ja kuuliaisuus kohdistuvat siis kirkkoon sekä hengelliseen esivaltaan ja luostarin johtajaan (-> munkkiluostarissa: igumeni / -> nunnaluostarissa: igumenia). Lupauksen antaneen tulee toimittaa kaikki hänelle luostarin johtajan toimesta määrätyt kuuliaisuustehtävät ja olla omalla elämällään ja uskollaan ortodoksisuuden eteenpäin viejä.

2. Köyhyys

Luostarin asukas ei saa omistaa omaa omaisuutta. Omaisuus ei saa sitoa häntä maailmaan, vaan hänen tulee olla kaikesta tuosta vapaa. Siksi hänen tulee luopua omistuksistaan joko ennen luostariin siirtymistä (antamalla omaisuus sukulaisille tai muualle) tai luostarissa ollessaan (antamalla omaisuutensa luostarille). Mikäli jotain omaisuutta jää, se siirtyy hänen kuolemansa jälkeen testamentilla luostarille. Luostari huolehtii kaikista kilvoittelijan taloudellisista velvoitteista.

3. Naimattomuus ja siveellinen puhtaus (selibaatti)

Naimattomuus (selibaatti) on luostariasukkaan antama lupaus. Se ei tarkoita aikaa ennen luostariin menoa eli munkki tai nunna voi olla ollut aikaisemmin avioliitossa ja hänellä saattaa myös olla lapsia. Luostarin asukas voi siis olla myös joko leski tai eronnut. Luostarissa ollessaan ja vihkimyksen saatuaan hän ei voi lupauksia rikkomatta avioitua. Koko hänen elämänsä tulee munkiksi / nunnaksi vihkiydyttyään olla siveellisesti puhdasta.

Munkkilaisuus hengellisenä liikkeenä

Tällainen hengellinen liike syntyi jo 300-luvulla. Perustajina pidetään Egyptissä elänyttä pyhää Antonios Suurta, jonka alulle panemaa luostarilaitosta kehittivät edelleen pyhät Pahomios Suuri ja Basileios Suuri.

Munkkeuden vanhimpia roolimalleja ovat mm. juutalaisuuden nasiirit (4.Moos.6:1-21) ja Israelin eräät profeetat, kuten esimerkiksi Elia ja Elisa sekä pyhä Johannes Edelläkävijä (Matt.3:1-6). Nunnien esikuvana on toisinaan mainittu sekä itse Jumalansynnyttäjä, Neitsyt Maria, että evankelista Filippoksen tyttäret (Apt.21:7-9). Naimattomuuden (selibaatin) esikuvana pidetään apostoli Paavalia ja hänen lausumaansa korinttilaiskirjeessään (1.Kor.7:7-8):

"Soisin kaikkien elävän niin kuin itse elän. Jokaisella on kuitenkin oma Jumalalta saatu armolahjansa, yhdellä yksi, toisella toinen. Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin."

Munkkilaisuus on rinnakkainen ja vaihtoehtoinen tie pelastukseen maallisen avioliiton ohessa. Munkkeuden perustan on sanottu olevan Matteuksen evankeliumissa (Matt.19:4-12):

Jeesus vastasi heille: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja alun perin teki ihmisen mieheksi ja naiseksi?" Ja hän jatkoi: "Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?" Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin. Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen. [Aviorikoksen tekee myös se, joka nai miehensä hylkäämän naisen."]Opetuslapset sanoivat: "Jos avioliitto merkitsee miehelle tätä, on parempi olla menemättä naimisiin." Mutta hän sanoi heille: "Se ratkaisu ei sovellu kaikille, ainoastaan niille, joille se osa on annettu. On sellaisia, jotka äitinsä kohdusta saakka ovat avioliittoon kelpaamattomia, on toisia, joista ihmiset ovat tehneet sellaisia, ja on niitä, jotka itse, taivasten valtakunnan tähden, ovat ottaneet osakseen naimattomuuden. Joka voi valita tämän ratkaisun, valitkoon."

Perinteisesti munkkilaisuudessa vetäydytään maailmasta yksinäisyyteen kilvoittelemaan, rukoilemaan ja tekemään työtä. Ortodoksisen perinteen mukaiseen munkkilaisuuteen kuuluu siis olennaisena osana eläminen luostarissa toisten kanssa. Kun munkki on kohonnut hengellisessä kilvoituksessaan korkealle, hän voi saada luvan elää erakkona yksinään. Nunnien kohdalla erakkoelämä on erittäin harvinaista. Maailmassa eläminen munkkina / nunnana ei ole ortodoksien perinteen mukaista munkkeutta.

Munkkilaisuuden keskeisinä ihanteina ovat kieltäytyminen ruumiin haluista, silmien pyyteistä ja mahtailevasta elämästä (1.Joh.2:16):

"Sillä mitä kaikkea maailmassa onkin, ruumiin halut, silmien pyyteet ja mahtaileva elämä, se kaikki on maailmasta, ei Isästä."

Munkkeuden keskeisin tavoite on teosis, jumalallistuminen, joka tarkoittaa pyhittymistä Jumalan armovoimalla hyvän palvelukseen. Ihmisluonnon jumalallistuminen on osa maailmankaikkeuden pyhittymistä ja siihen pyritään mm. askeettisen elämäntavan avulla. Siinä tavoitteena on muuttaa ja kehittää ihmisluontoa kohti Kristuksen antamaa esikuvaa. Tähän tavoitteeseen päästään askel askeleelta lähestyen päämäärää, jota ei kuitenkaan voida koskaan saavuttaa.

Koska munkiksi vihkimistoimitusta uuden elämän alkuna on verrattu avioliittoon, eräät ortodoksiset kirkkoisät ovat laskeneet sen myös kuuluvaksi ortodoksisen kirkon mysteerioihin eli sakramentteihin.

Munkiksi / nunnaksi vihkiminen

Munkiksi vihkimisen yhteydessä vihittävä puetaan. Uuden Valamon luostari.
(© Pyykkönen)

Luostariin tulijan on oltava sen ikäinen, että hän tietää, mihin hän on ryhtymässä. Alaikäraja Suomessa noviiseille on täysi-ikäiseksi tulo. Muissa maissa saattaa luostarin yhteydessä toimia orpokoteja ja kouluja ja niiden kasvatit siirtyvät luostariin jo nuorempinakin.

Suomessa yläikärajana luostariin tuloon pidetään noin 40 vuotta, vaikka siitä on tehty poikkeuksiakin. Virallista määrittelyä ei ole.

Ensiksi luostariin tulija on noin vuoden kokelaana, sen jälkeen hänet hyväksytään noviisiksi ja hän saa kirkkopuvukseen viitan.

Kun luostarissa oloaikaa on kertynyt noin kolme vuotta, seuraa viitankantajavihkimys, jolloin noviisin nimestä otetaan käyttöön sen kirkollinen muoto. Tässä vihkimyksessä ei anneta lupauksia, vaan se on lähinnä siunaus luostarielämään. Siinä vihittävälle annetaan ohjaajaksi ja auttajaksi joku vanhempi luostarin jäsen. Vihittävä alkaa käyttää kirkkopukunaan klobukkia ja päällysviittaa. Kreikkalaisessa traditiossa nimi vaihtuu jo tässä yhteydessä.

Tämän jälkeen voi kulua vielä joitakin vuosia vihittävän hengellisestä kypsyydestä riippuen, minkä jälkeen seuraa varsinainen munkiksi/nunnaksi vihkiminen. Tässä yhteydessä slaavilaisessa traditiossa vihittävälle annetaan kirkkopuvuksi pliseerattu mantia päällysviitan lisäksi. Kreikkalaisessa traditiossa se on jäänyt pois. Slaavilaisessa traditiossa munkki/nunna saa uuden nimen.

Niitä munkkeja, jotka vihitään (tai harvemmin: on jo aikaisemmin vihitty) diakoneiksi tai papeiksi, kutsutaan munkkidiakoneiksi ja pappismunkeiksi.

Munkki / nunna luostarissa

Ennen vihkimystään munkiksi tai nunnaksi luostarissa pysyvästi asuvasta ja sinne pyrkivästä käytetään nimitystä kuuliaisuusveli tai kuuliaisuussisar. Tämä aika siis vaihtelee eri luostareissa ja eri maissa ja on myös riippuvainen henkilöstä itsestään.

Noviisista seuraava vaihe on viitankantajamunkki tai viitankantajanunna, jolloin ei vielä ole annettu luostarilupauksia. Joskus heistä on käytetty myös nimitystä puolimunkki / puolinunna.

Vasta vihkimyksen jälkeen viitankantajamunkista tulee ns. (täys)munkki tai viitankantajanunnasta nunna. Joskus tästä vihkimyksestä on käytetty myös nimitystä pieni skeema erotuksena suuresta skeemasta. Vihkimyksen yhteydessä munkille tai nunnalle annetaan uusi nimi, jonka määrää vihkijä, luostarin johtaja tai piispa. Munkit ja osittain nunnatkin toimivat luostarissa samanlaisissa kirkollisissa tehtävissä kuin seurakunnissa: ipo- eli alidiakoneina, laulunjohtajina (kanttoreina), lukijoina, ponomareina jne.

Munkki ja nunna asuvat pääsääntöisesti kinobiassa eli yhteiselämään perustuvassa luostarissa. On olemassa myös idiorytmisiä luostareita, joissa jokainen joutuu huolehtimaan ravinnostaan ja muusta toimeentulostaan. Tällaisissa luostareissa eletään siis eräällä lailla yhdessä erikseen. Idiorytmisiä luostareita on kuitenkin vähän ja niitä pidetään luostarilaitoksen rappeutumisilmiöinä. Erakkoelämään voidaan lähteä kinobiasta vain silloin, kun erakoksi aikova on hengellisessä elämässään kohonnut riittävän korkealle tasolle ja kun hän saa siihen luostarin johtajalta luvan.

Joidenkin suurien luostareitten alaisuudessa toimii myös sivuluostareita eli skiittoja, joiden veljestö saattaa muodostua myös ympärillä asuvista erakoista. Joissakin tapauksissa skiitat toimivat taasen kinobialuostareiden tapaan.

Munkki tai nunna voidaan vielä myöhemmin vihkiä syvempään kilvoittelumuotoon eli suureen skeemaan, jolloin hänen nimensä muuttuu vielä kerran ja hänestä tulee skeemamunkki tai -nunna. Myös pappismunkki tai igumeni/igumenia voi olla vihitty suureen skeemaan, heitä nimitetään silloin skeemapappismunkiksi ja skeemaigumeniksi tai skeemaigumeniaksi.

Pappismunkki voi saada arvonimen arkkimandriitta. Käytäntö vaihtelee suuresti slaavilaisessa ja kreikkalaisessa perinteessä. (kts. artikkeli)

Munkki maailmassa

Joissain tapauksissa teologisen koulutuksen saaneet saattavat vihkiytyä munkiksi ja olla nimellisesti jonkin luostarin jäseniä, vaikka toimivatkin maailmassa. Esimerkiksi Kreikassa suurin osa piispoista on valittu tällaisista henkilöistä. Tämä ei kuitenkaan ole traditionaalinen tie, vaan alun pitäen on ollut tarkoituksena, että piispat valitaan luostarielämää käytännössäkin viettäneistä munkeista, kuten Suomessa viime aikoina on tapahtunut.

On myös mahdollista, että munkki kutsutaan tai määrätään johonkin kirkolliseen tehtävään maailmaan. Joissakin maissa (ei Suomessa), joissa ei ole pappeja saatavilla, munkki saatetaan kutsua (määrätä) myös tilapäisesti papin tehtäviin seurakuntaan. Kuitenkin hänen tulisi palata sieltä luostariin mahdollisimman pian, kun tilanne antaa siihen mahdollisuuden.

Luostarit Suomessa

Suomessa on kaksi virallista ortodoksista luostaria. Valamon luostari, josta käytetään joskus myös nimitystä Uuden Valamon luostari erotuksena Laatokan Valamon luostariin, on munkkiluostari. Sen johtajana toimii igumeni, arkkimandriitta Sergei. Luostari on Heinävedellä.

Toinen virallinen ortodoksinen luostari on nunnaluostari ja tämäkin, Lintulan luostari, sijaitsee Heinävedellä. Naisluostarin johtaja on igumenia. Lintulan luostarin igumenia on äiti Mikaela.

Näiden lisäksi Suomessa on vielä pari, kolme epävirallista luostarinomaista ortodoksista yhteisöä. Yksi sijaitsee Kirkkonummella ja on nimeltään Pokrovan yhteisö, johtajanaan loppuvuodesta 2006 erittäin harvinaisen arvonimen saanut rakentajamunkki Hariton. Hämeenlinnan Lammilla sijaitsee Athossäätiön omistama luostarikeskus, jossa ei vielä ole luostariasukkaita. Lisäksi on ainakin yksi (todennäköisesti venäläistaustainen) ortodoksinen yhteisö Loimaalla ja erakkola Valtimolla."

© Ortodoksi.net 

Kodin pyhittäminen

"Ortodoksisessa kirkossa siunataan maallisiakin asioita: autoja, pyöriä  koneita, koteja....  Ortodoksinen kirkko käyttää mieluummin termiä ’kodin pyhittäminen’ kuin luterilaisten käyttämää termiä kodin siunaaminen. Toinen ortodoksien käyttämä termi on myös kodin vihkiminen.

Ortodoksisessa kodin pyhittämisessä voidaan nähdä ainakin kaksi tasoa. Ne ovat:

kodin pyhittäminen asukkaiden oman toiminnan kautta jakodin pyhittäminen papin toimittaman rukouksen sekä pyhitetyn veden kautta. Asukkaiden suorittama ja papin suorittama pyhittäminen

Oma koti voidaan pyhittää asukkaiden omalla toiminnalla siten, että asuja tai asujat päivittäisissä rukouksissaan pyytävät kodille siunausta ja suojelusta. He rukoilevat Pyhää Henkeä asumaan kodissa ja ohjaamaan siellä asuvia kulkemaan ja elämään oikeaa tietä.

Koti voidaan pyhittää myös papin suorittamana toimituksena papin käsikirjassa olevien rukousten ja ohjeiden mukaisena, vanhan kirkon vedenpyhitystoimituksena tai tehdä se aikaisemmin pyhitetyllä vedellä.

Tavoite tulisi olla, että jokainen ortodoksinen koti pyhitettäisiin näin aina, kun uudet asukkaat muuttavat siihen. Pyhittämisen ei tarvitse tapahtua heti muuton jälkeen, asiasta ja ajasta voi sopia joustavasti oman seurakunnan papin kanssa.

Koti pyhitetään tarkoitukseensa eli ortodoksin - kristityn Kristuksen seuraajan - kodiksi. Pyhittämisen kirkollisena toimituksena suorittaa aina pappi.

Ennakkovalmistelut

Kodin pyhittäminen on tavallisesti perheenjäsenten, sukulaisten ja ystävien yhteinen rukoushetki ja juhla. Tilaisuuteen kutsutaan ne ihmiset, jotka ovat asukkaille tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä. Toimitus voidaan toimittaa myös ihan oman perheenkin kesken, vieraiden ja osallistujien lukumäärä ei ole olennainen asia.

Tilaisuuteen tarvitaan pieni pöytä kotialttariksi, vesimalja ja tuohuksia. Kotona olisi hyvä olla myös ikoni seinällä ja pöytä laitetaan usein juuri tämän ikonin vierustalle. Usein pappi tuo tullessaan tuohukset, mutta niitähän voi olla kotona muutenkin aina käytössä. Pappi tuo mukanaan myös muun toimituksessa tarvittavan. Mikäli vesi siunataan tilaisuudessa, tilaisuuteen sopivaan vesimaljaan laitetaan puhdasta vettä.

Veden ja kodin pyhittäminen

Pappi asettaa kotialttarille (pienelle pöydälle) vesimaljan vierelle ristin ja evankeliumin ja laittaa 1-3 tuohusta palamaan. Pöytä on tavallisesti siis kotona olevan ikonin edessä tai ikonin puuttuessa papin mukanaan tuoma matkaikoni voi olla myös pöydällä. Pöydällä voi olla myös kukkia maljakossa ja pöytä on peitetty esim. valkoisella liinalla.

Pappi on pukeutuneena epitrakiiliin. Yleensä pappi toimittaa siunaamisen yksin tai kanttorin kanssa.

Mikäli kotona toimitetaan pieni vedenpyhitys, koko toimitus on hieman pidempi, sillä siihen sisältyy siis ensin veden pyhittäminen ja sitten pyhitetyllä vedellä kodin pyhittäminen.

Kodin pyhityksessä luetaan Raamatusta kohta joko Luukkaan evankeliumista (Luuk.10:38 - 44):

"Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: "Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua." Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois."

tai (Luuk.19:1-10):

”Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: "Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi."

Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: "Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen." Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: "Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin." Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: "Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan."

tai Johanneksen evankeliumista (Joh.14:1-6):

"Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta -- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen."

Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."

Evankeliumia seuraavat ekteniat ja muut rukoukset, joiden jälkeen pappi pyhittää veden upottamalla mukanaan tuoman käsiristin veteen kolme kertaa ja rukoillen samalla kolmesti toistaen:

”Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi. Anna seurakunnallesi voitto vihollisista ja suojele ristilläsi valtakuntaasi.”

Veden siunaamisen jälkeen pappi pientä vihmintä käyttäen vihmoo pyhitetyllä vedellä läsnä olevia ja koko kodin, siis kaikki sen huoneet ja tilat.

Kodin pyhittäminen aikaisemmin pyhitetyllä vedellä

Joskus (etenkin juuri loppiaisen eli teofanian juhlassa suoritetun suuren vedenpyhityksen jälkeen) pappi tuo mukanaan pyhitettyä vettä, jolla kodin pyhittäminen suoritetaan. Tämä tapa on kuitenkin harvinaisempi ja sitä käytetään usein ekumeenisissa tilaisuuksissa.

Teofanian palveluksesta mukaan otetulla pyhitetyllä vedellä voi myös asukas itse vihmoa kotinsa palattuaan palveluksesta aina juhlan jälkeen.

Alkurukouksissa lauletaan tai luetaan Taivaallinen kuningas –rukous, jota seuraavat Pyhä Jumala sekä Isä meidän –rukous. Troparin ja muiden rukouksien jälkeen luetaan Evankeliumista kodinsiunauksessa usein joko em. kohta Luukkaan evankeliumista (Luuk.19:1-10, teksti yllä) tai Johanneksen evankeliumista (Joh.12:1-3):

”Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista. Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.”

Evankeliumin lukemisen jälkeen pappi vihmoo siunattavan tilan kaikki huoneet pyhitetyllä vedellä ja lausuu:

”Pyhän Hengen armo, voima ja siunaus pyhittää tämän kodin.”

Mukana olevat ihmiset seuraavat pappia yhden (tavallisesti asunnon omistajan) kantaessa vesimaljaa, josta pappi vihmoo kaikki tilat. Samalla lauletaan troparia:

”Pelasta, Herra, sinun kansasi ja siunaa sinun perintöäsi. Anna seurakunnallesi voitto vihollisista ja suojele ristilläsi valtakuntaasi.”

Vihmomisen päätyttyä ektenioiden ja rukousten jälkeen pappi lukee vielä erityisen kodin siunausrukouksen:

”Jumala, meidän Vapahtajamme, joka näit hyväksi käydä Sakkeuksen majaan ja tulit hänelle ja koko huoneelle pelastukseksi, varjele nytkin kaikelta vahingolta ne, jotka aikovat tässä asua ja jotka tuovat rukouksia ja anomuksia Sinulle meidän arvottomien kautta; siunaa heidän asumisensa tässä kodissa ja suojele heidän elämäänsä pahan juonista.

Sillä Sinulle, aluttomalle Isällesi ja kaikki pyhälle, eläväksi tekevälle Hengellesi kuuluu kaikki ylistys, kunnia ja palvonta nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen.”

Pappi siunaa vielä läsnä olevat ja kodin ristillä ja sen jälkeen lauletaan kaikkien ortodoksien tuntema ja rakastama laulu: ’Monia vuosia’, johon virallinen seremonia päättyy. Siunaaminen tapahtuu siten, että jokainen läsnäolija käy suutelemassa käsiristiä ja samalla pappi vihmoo heidät pyhitetyllä vedellä.

Kodin pyhityksen jälkeen

Pappi jättää kodin pyhityksessä käytetyn pyhitetyn veden kotiin ja sitä ei saa huuhdella alas lavuaarista eikä kohdella muutenkaan epäkunnioittavasti.

Yksi mahdollisuus on käyttää vesi ruuanlaittoon tai nauttia vesi juomana pyhittämistä seuraavassa pienessä juhlassa tai varata se juomaksi myöhempiä tarpeita varten aina silloin, kun katsoo tarvitsevansa ”ylimääräistä annosta” pyhitettyä vettä, hengellistä lääkettä.

Mikäli vettä ei käytetä juomana tai ruoanlaittoon, se tulee käyttää muulla arvokkaalla tavalla esim. kodin kukkien kasteluvetenä tai viedä ulos kodin pihapiirin kasvien kasteluvedeksi.

Kodin pyhittäminen ei saa pysähtyä papin suorittamaan pyhittämiseen, vaan yksilötason pyhittämisen pitää olla tämän jälkeen jatkuvaa ja päivittäistä. Kaikki tulee tehdä Jumalan kunniaksi ja muistaa, että koko kodin pyhittäminen on osa sitä uskoa, jossa ilmenee Pyhän Kolminaisuuden toiminta koko luomakuntaa kohtaan."

Kiitosrukouspalvelus

---

"On oikein suhtautua elämään kiitoksella. Ortodoksisessa kirkossa toimitetaan erityisiä kiitosrukouspalveluksia, joissa Jumalaa kiitetään lahjoista ja armosta, joita hän meille osoittaa monin eri tavoin. Kiitosrukoushetkiä toimitetaan monenlaisissa tilanteissa syntymäpäivillä, hääpäivinä, nimipäivinä, valmistujaisjuhlissa, sukujuhlissa jne. Palveluksen voi varata seurakunnan kansliasta.

Pyhät ihmiset

Pyhät ihmiset, eli lyhyemmin pyhät ovat ihmisiä, jotka ovat kilvoittelun ja Jumalan armon kautta tulleet osaksi Jumalan pyhyydestä. Pyhiä on tuhansia ja kaikkia emme edes tiedä. Joka päivä kirkkovuoden aikana vietetään useimmiten useamman pyhän muistopäivää. Muistopäivä voi olla esimerkiksi pyhän kuolinpäivä. Päivän pyhät ilmoitetaan kirkon tai seurakunnan sivulla. Ortodoksiset nimipäivät määräytyvät pyhien mukaan. Kirkkoon liittyvän ei kuitenkaan tarvitse muuttaa nimeään. Useimmat nimet tai nimien vastineet löytyvätkin kirkkokalenterista, vain luostariin menevän epävirallinen nimi vaihtuu. Kanonisointi, eli pyhäksi julistaminen voidaan tehdä vain kuolleille pyhille. Kanonisointi tarkoittaa kirkollista vahvistusta pyhän pyhyydelle. 

Pyhiä luokitellaan muun muassa seuraavasti: marttyyri (uskonsa puolesta kuollut pyhä, esimerkkeinä suurmarttyyri Georgios Voittaja ja Kreetan 10 marttyyria), pyhittäjä (pyhä luostariasukas esimerkkeinä Johannes Valamolainen ja Aleksanteri Syväriläinen), vanhurskas (pyhä maallikko esimerkiksi ylipappi Aaron ja Aleksi Moskovalainen), tunnustaja (pyhä ihminen, joka on elämällään ja kärsimyksillään todistanut Kristuksesta piispa Viktor ja Mikael Tunnustaja), pyhät isät ja äidit (kirkon opettajat esimerkiksi Basileios Suuri ja Johannes Krysostomos), apostoli (Kristuksen opetuslapsi, joka lähti viemään eteenpäin ilosanomaa ylösnousseesta Kristuksesta – sana esiintyy myös yhteydessä ”apostolien vertainen” esimerkiksi Pietari ja Paavali), evankelista (Kristuksen evankeliumin eli ylösnousemuksen ilosanoman todistaja esimerkiksi Matteus  ja Markus), profeetta (Jumalan sanan vastaanottaja ja julistaja esimerkiksi Jesaja ja Joona), autuas (luoteen- tai elämänpiirteeseen liittyvä nimitys esimerkiksi Taddeus Petroskoilainen ja Ksenia Pietarilainen), Kristuksen tähden houkka (äärimmäinen kilvoitusmuoto, joka sisältää teeskennellyn mielisairauden piirteitä esimerkiksi Taddeus Petroskoilainen ja Ksenia Pietarilainen) ja kärsimyksenkantaja (pyhä, jota ei ole kanonisoitu uskonsa tähden kuolleiksi, vaan he ovat kuolleet muuten evankeliumin hengessä, kuten erilaisten valtataistelujen yhteydessä. Yleensä kärsimyksenkantajat ovat ruhtinaita.) Esimerkiksi Venäjän viimeinen tsaariperhe* ja Mikael Tveriläinen). 

*kanonisoitu "kaksi kertaa": Venäjän ortodoksisen ulkomaankirkko (ROCOR) kanonisoi keisarillisen perheen vuonna 1981 marttyyreina ja Venäjän ortodoksisen kirkko kanonisoi perheen vuonna 2000 kärsimyksenkantajina. 

Voidaan sanoa, että kaikki marttyyrit ovat kärsimyksenkantajia, mutta kaikki kärsimyksenkantajat eivät ole marttyreja. 

Pyhäinjäännös, eli reliikki tarkoittaa kanonisoidun pyhän jäännöstä. Jäännös on sijoitettu kirkon alttaripöytään. Tsasounoissa ei ole reliikkiä, vaan pappi tuo reliikin mukanaan. Useimmiten reliikki on luu, mutta jotkut pyhät ovat muumioitu kokonaan. Reliikkejä kunnioitetaan Pyhän Hengen voiman välikappaleena. 

Pyhiä ei palvota, vaan he ovat esirukoilijoita. Pyhiä siis kunnioitetaan. Useimmiten pyhiä tapaa ikoneissa (kts. ikonit). 

Jotkut pyhät ovat jakamattoman kirkon ajoilta. Silloin niitä kunnioitetaan myös katolisissa piireissä. 

Paastot ja juhlat 

Ortodoksinen kirkkovuosi alkaa syyskuun ensimmäinen päivä, jolloin muistellaan luomakuntaa. Kirkkovuoteen kuuluvat 12 suurta juhlaa sekä pääsiäinen ja näihin valmistavat paastonajat. 

Kirkkovuoteen juhlat sijoittuvat seuraavasti:

8.9. Jumalansynnyttäjän syntymä

14.9. Ristin ylentäminen

21.11. Jumalansynnyttäjän temppeliintuominen

25.12. Kristuksen syntymä

6.1. Herran kaste

2.2. Herran temppeliintuominen 

25.3. Jumalansynnyttäjän ilmestys

Palmusunnuntai: Herran ratsastus Jerusalemiin

Herran pääsiäinen: Kristuksen ylösnousemus

Helatorstai: Herran taivaaseenastuminen

Helluntai: Pyhän Kolminaisuuden päivä 

6.8. Kristuksen kirkastuminen

15.8. Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen 

Juhlien lisäksi kirkkokalenterissa on lukuisa määrä muita juhlapäiviä, jolloin toimitetaan juhlallinen jumalanpalvelus. 

On myös paikallisia juhlia. Tällaista vietetään yleensä paikallisten pyhien tai ikoneiden muistolle. 

Oman pyhän päivä (= nimipäivä) saattaa olla joillekin jäsenille merkittävämpi kuin syntymäpäivä. 

Paastopäiviä ovat yleensä keskiviikko ja perjantai. Kirkkovuodessa on myös neljä pidempää paastonaikaa. Näitä ovat joulupaasto (15.11. - 25.12.), suuri paasto (40 vuorokautta kestävä paasto + suuri viikko, paastoon kuuluu myös valmistujaisviikko, jolloin ruokia vähennetään vähitellen), apostolien paasto (viikko helluntain jälkeen - 29.6.), Jumalanäidin paasto (kaksi elokuun ensimmäistä viikkoa)

Paastoamisen saa ortodoksisessa kirkossa toteuttaa melko vapaasti. Paastoamisen päätavoite on uskonnollisuus ja kilvoittelu. Paastoaminen on täysin vapaaehtoista. 

Ortodoksinen kulttuuri Suomessa 

Ortodoksisuus ei ole pelkästään uskonto, vaan se on elämäntapa, joka tähtää pyhittymiseen. Ortodoksit harjoittavat kristillistä elämäntapaa, koska he ovat kristittyjä. Yksi peruspilareista on rukous. Ristinmerkki, joka on rukous, on ortodokseille hyvin tärkeä. Jotkut ortodoksit tekevät sitä useammin kuin toiset. 

Aina ortodoksikirkoissa ei ole jumalanpalveluksia tai sitten ortodoksi voi olla muuten estynyt menemään kirkkoon. Silloin ortodoksi yleensä rukoilee yksityisesti. Tämä tarkoittaa rukoilemista esimerkiksi ikonille. Joku voi rukoilla harvoin, toinen usein. Ortodokseilla usein on myös rukouskirja ja ortodoksinen kalenteri. Rukouskirjasta löytyvien rukousten lisäksi voi rukoilla myös omin sanoin esim. nimikkopyhäänsä. 

Ortodoksit eivät kasta suljetuin ovin, vaan ainut suljetuin ovin toimitettava sakramentti on katumus. 

Ortodokseille kirkko tarkoittaa kansainvälistä yhteisöä. Esimerkiksi ehtoollisella voi kastettu ortodoksi käydä muissakin paikalliskirkoissa. Tästä pääsemmekin aasinsiltaa Suomessa toimiviin paikalliskirkkoihin. 

Suomessa toimii kaksi ortodoksista paikalliskirkkoa: Venäjän ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkaatti (7 seurakuntaa, ~3000 jäsentä) ja Suomen ortodoksisen kirkko (3 hippakuntaa, 21 seurakuntaa, ~60 000 jäsentä). Suomen ortodoksisen kirkko käyttää muista paikalliskirkoista poiketen gregoriaanista kalenteria. 

Varsinkin rajakarjalassa karjalaiset perinteet, kuten runoperinne ja kirkolliset perinteet, kuten erilaiset jumalanpalvelukset ovat pitäneet arvonsa. Esimerkiksi Ilomantsin ortodoksiseurakunnassa järjestetään ristisaattoja, joiden pituus voi olla satoja kilometrejä. 

Suomessa ortodoksisen kirkon työntekijät saavat koulutuksensa yleensä Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella. Opiskelupaikkoja on suhteessa hakijoihin sopivasti. 

Suomessa toimii myös järjestö, joka seurakuntien ohella järjestää nuorille erilaista toimintaa, kuten kripariksikin kutsuttua kristinoppileiriä muun muassa luostareissa. Järjestö julkaisee myös Tuohustuli-lehteä sekä vastaa erilaisista nuorten vaikuttamispalveluista kirkossa. 

Muutamia järjestöjä:

• Filantropia ry, eli entiseltä nimeltään Ortaid on ortodoksisen kirkon ulkomaanapu.

• Lintulan luostarin ystävät ry vastaa Lintulan luostarin rahoituksesta 

• PSHV, eli pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunta vastaa diakoniasta ja sisälähetystyöstä. Se perustettiin vuonna 1885.

• OOL, eli ortodoksisten opiskelijoiden liitto toimii opiskelijoiden hyväksi.

• Valamon ystävät ry tukee Valamon luostaria erilaisissa juoksevissa kuluissa ja tekee luostaria tunnetuksi. Järjestön toiminnasta tiedotetaan Valamon nettisivuilla valamo.fi. 

Ortodoksisuus maailmalla

Ortodoksisuus muissa Pohjoismaissa

Yleistä

Esimerkiksi Ruotsissa kirkkoja on 18, ja niihin kuuluu jäseniä noin 50 eri etnisestä ryhmästä. Ruotsin ja koko Skandinavian piispanistuin sijaitsee Ruotsissa. Pohjoismaiden suurin kirkko on luterilainen kirkko, mutta joka maassa aina muutama ortodoksi on.

Ruotsin kirkko 

Kuten jo äsken mainitsin, eri kirkkoja on 18, ja yksikään niistä ei kansallinen. Mutta Ruotsissa on Konstantinopolin patriarkaatin alainen Ruotsin ja koko Skandinavian piispanistuin. Ruotsin kirkkoihin kuuluu noin 145 000 jäsentä (1,5% väestöstä). 

Norjan kirkko

Norjassa on kaksi ortodoksista kirkkoa Norjan ortodoksinen kirkko ja Moskovan patriarkaatin alaisuudesta oleva kirkko. Norjan ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 11 000 jäsentä.

Tanskan kirkko

Tanskan ortodoksiseen kirkkoon kuuluu noin 98 000 jäsentä (1,7% väestöstä).

Islannin kirkko

Islannissa toimii Moskovan patriarkaatin alainen Islannin venäläinen ortodoksinen kirkko. Jäseniä on 685 (0.19% väestöstä).

Lähteet:

12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa -kirja, ISBN 978-952-5870-11-4

Suomen ortodoksinen kirkko ort.fi

uskonnonvapaus.fi/valtionkirkko

YouTube 

Ortodoksi.net

Arkisto Saimaan Ortodoksinen Seurakunta

simeonjahanna.com/Ortodoksisen kirkon kasvu pysähtynyt

Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten kirkkotiedon käsikirja, ISBN 951-95816-3-4

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ortodoksinen_kirkko

https://en.wikipedia.org/wiki/Canonization_of_the_Romanovs

valamo.fi

https://www.kirkonkello.fi/ruotsi-ortodoksisempi-kuin-luulit/

https://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_Sweden

https://en.wikipedia.org/wiki/Eastern_Orthodoxy_in_Norway

https://en.wikipedia.org/wiki/Christianity_in_Denmark

https://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_Iceland

https://keskustelu.suomi24.fi/t/5333227/katolisesta-ortodoksiksi

Seisokaamme hyvin -kirja, ISBN 978-951-98360-2-7